Jojo Moyes: Kuinka painovoimaa uhmataan
Gummerus 2019
540 sivua
suom. Heli Naski
Alkuteos: Horse Dancer
Jojo Moyesin Kuinka painovoimaa uhmataan tuli luettua jo alkukesästä, mutta siitä kirjoittaminen jäi syksyyn asti. Ei sillä, etteikö kyseessä olisi ollut ihan miellyttävä romaani - en vain ehtinyt kirjoittaa siitä mitään. Lukukokemus oli hyvä, joskaan tämä ei ollut mielestäni parhain Moyesin romaaneista. Se taas ei liittynyt ehkä muuhun kuin romaanin hevosia käsittelevään aihepiiriin, itse kun en ole hevosista erityisen kiinnostunut.
Kuinka painovoimaa uhmataan kertoo 14-vuotiaasta Sarahista, joka asuu lontoolaisessa lähiössä ranskalaisen isoisänsä Henri Lachapellen kanssa. Hänen isoisänsä on ollut aikanaan taitava ratsastaja ja hän opettaa nyt myös Sarahia ratsastamaan. Sarahin elämä kuitenkin mullistuu kun hänen isoisänsä joutuu yllättäen sairaalaan ja Sarahin pitäisikin selvitä arjesta aivan yksin. Sarahin elämään astuu sattumalta asianajaja Natasha Macaulay, joka työkseen hoitaa huostaanotettujen lasten tapauksia. Natashan oma elämä on keskellä avioeroa ja ex-mies yllättäen vielä tupsahtaa hänen kotiinsa asumaan. Siitä huolimatta Natasha päättää ottaa Sarahin heidän luokseen asumaan tietämättä mitä kaikkea tämä salaa.
Romaani on vanhempaa Moyesin tuotantoa, se ei ole niin siirappinen tai yleensäkään luokiteltavissa rakkausromaanin genreen kuten monet hänen myöhemmät romaaninsa. Teos kertoo ennen muuta Sarahin tarinaa liian aikaisesta itsenäistymisestä. Hänelle isoisä on ollut kaikki kaikessa ja ratsastus tärkeintä elämässä - yhtäkkiä häneltä viedään kaikki pois ja hän joutuu vieraaseen paikkaan vieraiden ihmisten keskelle. Kuinka painovoimaa uhmataan kuvaa myös sijaisperheessä asumisen ongelmia, huostaanottoja, maahanmuuttoa sekä Sarahin että työkseen niitä tekevän Natashan puolelta. Kuten Moyesilla yleensä, ovat aiheet syviä ja raskaita, mutta kerronta jollakin tapaa hyvin kepeää. Siinä mielessä tämä romaani ei eroa hänen muusta tuotannostaan.
Suuri osa romaanista käsittelee rakkautta hevosiin. Sarah on hyvin tarkka hevosestaan Boosta, jonka kanssa hän harjoittelee kouluratsastusta. Itse en ole ikinä ollut kiinnostunut hevosista, en ole ratsastanut paria hassua kokeilua lukuunottamatta enkä edes lukenut hevoskirjoja. Tätä kirjaa lukiessani en oikein päässyt mukaan hevoskuvioihin tai ymmärtänyt aivan kaikkea, mutta en antanut sen toisaalta häiritäkään. Moyes kirjoittaa kauniisti Sarahin rakkaudesta hevosiin ja lajiin ja se koukuttaa jopa tällaisen hevosista yleensä piittaamattoman lukijan. Hyvä fiktio on juuri tällaista - se antaa jotain uutta faktaa ja saa kiinnostumaan.
Aioin alunperin sijoittaa romaanin Helmetin lukuhaasteessa kohtaan 39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja teoksen hevosaiheen vuoksi. Hanna kuitenkin ehti sijoittaa kohtaan jotain muuta, joten päädyn sijoittamaan romaanin toistaiseksi kohtaan 19. Et pidä kirjan nimestä. Mielestäni alkuperäinen nimi Horse Dancer sopii tälle romaanille huomattavasti paremmin kuin Kuinka painovoimaa uhmataan, joka ei ole mielestäni kovinkaan kuvaava ja heijastelee nykyistä trendiä, jossa kirjan nimenä on lause. Romaani sopii haasteessa myös kohtiin: 2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä, 7. Kirja kertoo paikasta jossa olet käynyt (Lontoo), 12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan ja 18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja.
Jojo Moyes on huomaamatta siirtynyt yhdeksi lempikirjailijakseni, olen pitänyt kaikista hänen kirjoistaan ja hänen suomennetun tuotannon olenkin tämän romaanin myötä lukenut kokonaan aivan uusinta lukuunottamatta. Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia on tänä syksynä Moeysilta julkaistu suomennos, 11 novellin kokoelma ja varmasti aion senkin lukea pikimmiten. Onko joku jo ehtinyt novelleihin tarttua?
Kommentit
Lähetä kommentti