Frank Herbert: Dyyni, ensimmänen osa

Dyyni on scifi-kirjallisuuden ehdottomia klassikoita enkä yhtään ihmettele, miksi. Tämän painoksen vanhahtavasta kielestä huolimatta tekstin takaa paistaa mielenkiintoinen ja hyvin taustoitettu maailma sekä filosofiaa tai teologiaa tematiikaltaan hipova tarina.

On oikeastaan hieman noloa, etten ole lukenut Dyyniä ennen kuin näin leffan, joka tuli syksyllä 2021 teattereihin. Leffa on vaikuttava – LotRin jälkeen ensimmäinen leffa, jonka olisin voinut mennä katsomaan uudestaan ihan elokuvateatteriin. En ole kuitenkaan tehnyt näin vielä, mutta laitoin kirjan heti kirjastosta varaukseen. Yritin etsiä sitä myytävänäkin, mutta vanhoja kovakantisia painoksia on harvassa ja niistä pyydetään enemmän kuin mitä olen valmis maksamaan, ja uutta leffakantista kirjaa en halua ostaa, sillä en pidä kansista, jotka perustuvat elokuvaan. Ne vievät jotain pois kirjan alkuperäisyydestä tai ainutlaatuisuudesta. Kirjastoissa oli myös melkoiset jonot, mutta onnistuin saamaan sen kuitenkin melko pian pienen odottelun jälkeen.

Suomeksi Dyyni-sarjan ensimmäinen osa on jaettu itse asiassa kolmeksi kirjaksi, joista tämä on nyt ensimmäinen. Leffa puolestaan taitaa jakaa englanninkielisen ensimmäisen kirjan kahteen osaan, sillä leffassa on enemmän materiaalia kuin tässä suomenkielisessä ensimmäisessä osassa mutta kuulemani mukaan vähemmän kun englanninkielisessä koko opuksessa.

Koska suomenkielinen versio on vain tällainen pieni pätkä alkuperäisestä, en lähde tekemään tähän syvempää analyysia, mutta kertaan kuitenkin hieman ensimmäisiä aatoksia peilaten välillä leffaan. Tarina lähtee käyntiin siitä, kun vedestään tunnetulla planeetalla asuva Atreidesin herttuaperhe valmistautuu muuttoon aavikkoplaneetta Arrakikselle, jota hallitsevat julmat ja häikäilemättömät Harkonnenit. Keisari on järjestänyt asiat niin, että Atreidesin perhe muuttaa Arrakisille ja ottaa sen hallintaansa Harkonneneilta, jotka eivät ole asiasta kovin mielissään. Hyvin pian lukijalle käy ilmi, että taustalla on paljon juonittelua ja taloudellista keplottelua, mutta Atreidesit itse ovat kunnian ihmisiä – joiden pään menoksi punotaan juonia.

Atreidesien poika Paul näkee erikoisia unia, joissa esiintyy myös Arrakis ja aavikkoplaneetan salaperäinen alkuperäiskansa fremenit, joiden silmät ovat kauttaaltaan siniset planeetalla olevan rohdon seurauksena. Rohto onkin se syy, miksi tuo kuiva ja ankara planeetta ylipäätään kiinnostaa ketään. Se on arvokasta resurssia, joka toimii muun muassa polttoaineena ja ilmeisesti myös jonkinlaisena nautintoaineena. Lisäksi rohdon keruusta tekee erityisen vaarallista se, että aavikon alla kulkee valtavankokoisia aavikkomatoja, jotka syövät kaiken tieltään. Arvata saattaa, että fremenit ovat jääneet rohtokaupassa talousmahtien jalkoihin, mutta fremenit osaavat puolestaan kulkea aavikolla aavikkomadoista huolimatta.

Paulin näkemät unet ja fremenit ovat elokuvassa itse asiassa suuremmassa osassa kuin kirjassa, mutta nousevat ne kirjassakin esiin. Kirja noudattelee itse asiassa melko paljolti elokuvaa, vaikka osa painotuksista on erilaisia – ja kirjassa käy heti kättelyssä ilmi, kuka on petturi, mikä itse asiassa luo mielenkiintoisen ja aika poikkeavan dynamiikan kirjaan.

Paul on hahmona jopa messiaaninen – erityisesti fremenien keskuudessa, jotka ottavat hänet ja hänen äitinsä ilolla vastaan planeetalleen, sillä lähetyssaarnaajat ovat kertoneet heille tulevasta pelastajasta. Paulin äiti Jessica on nimittäin benegesseriitta, jotka ovat erilaisia poliittisesti vaikutusvaltaisia ja uskonnollisia naishahmoja. Benegesseriitat on pääasiassa vain naisia ja synnyttävät vain tyttöjä. Heillä on salaperäisiä voimia, joilla he voivat muun muassa käskeä ihmisiä ja saada heidät tekemään mitä haluavat.

Benegesseriittojen legendoihin kuuluu, että kun eräs heistä synnyttää pojan, tästä on tuleva eräänlainen uskonnollinen johtaja. Paul hyvin selkeästi on tämä messiaaninen hahmo, sillä jokaista lukua edeltää pätkä ”Muad’Dibin” elämästä kertovasta kirjasta. Jokainen pätkä taustoittaa itse asiassa kyseistä lukua mutta antaa samalla lukijalle vilauksia tulevasta.

Dyyni yhdistelee ympäristöteemoja talouspolitiikkaan, ihmisoikeuksiin ja uskonnolliseen mystiikkaan, joka on saanut melkoisesti vaikutteita Lähi-idän uskonnoista ja kulttuureista. Ensimmäisen osan perusteella en osaa sanoa vielä paljoa, mutta esimerkiksi resurssiniukkuus – varsinkin veden puute ja rikkaiden tuhlaileva vedenkäyttö kuivalla planeetalla – on selkeä teema. Moninainen tematiikka luo myös tunnelman, jonka elokuva ja sen äänimaailma tuovat vaikuttavasti esiin.

Kerronta on välillä hidasta ja filosofista – sekä kirjassa että elokuvassa – mutta se ei haittaa itseäni lainkaan, vaan se on päinvastoin mukavaa vaihtelua nykyisen informaatioräiskeen keskellä. Osa kuvioista jäi itselleni hieman auki, mutta oletan niiden avautuvan paremmin jatko-osassa, joka odottaa jo varausjonossa. Kaikkiaan Dyyni on melko erilaista scifiä kuin mitä scifistä mielletään mutta silti selkeästi vaikuttaja nykyscifin taustalla – onhan tämä kirjoitettu jo 1960-luvulla.

Luin tämän vuonna 2021, joten sijoitan Dyynin vuoden 2021 lukuhaasteessa kohtaan 35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut (kirjaston varausjonosta :D). Lisäksi se olisi sopinut kohtiin 5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan; 14. Kirja on osa kirjasarjaa; 29. Kirjan henkilön elämä muuttuu; 33. Kirjassa opetetaan jokin taito ja 34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa.

Frank Herbet: Dyyni, ensimmäinen osa. WSOY 1982. 280 sivua. Suom. Anja Toivonen. Alkuteos: Dune, book one: Dune (1965)