William Shakespeare: Venetsian kauppias

 

Venetsian kauppias on yksi Shakespearen klassikkonäytelmistä, jossa kauppias Antonio nostaa lainaa juutalaiselta koronkiskurilta avittaakseen ystäväänsä kosioaikeissa. Siinä käsitellään ajalleen jopa edistyksellisesti ihmisarvoa ja ihmskauppaa sekä tasa-arvoonkin viittavia seikkoja on nähtävissä, mutta juutalaiskuvaus on ikävän stereotyyppinen näin nykyaikalaisen silmin.

Näytelmän nimen mukainen Venetsian kauppias on Antonio, joka lainaa rahaa ystävälleen Bassaniolle, sillä tämä kaipaa varoja voidakseen lähteä kosiomatkalle. Antonio joutuu kuitenkin puolestaan lainaamaan rahaa koronkiskuri Shylockilta, joka vaatii lainan hyvitykseksi naulan verran Antonion lihaa, kun Antonion kauppalaivat hukkuvat merellä. Tästä seuraa melkoinen sekasotku, ja Bassanio rientää nopeasti kosioreissultaan apuun – tietämättä, että perässä tulee tuore kihlattu Portia laintuntijaksi naamioituneena, ja kaikki kääntyy lopulta hyvin. Onneksi – olisihan se ollut aika karseaa lukea Antonion kohtalosta.

Näytelmää voi lähestyä feminismin kautta, sillä lopulta nokkela Portia pelastaa päivän, minkä voi nähdä melko edistyksellisenä, ja kyseinen sanailu käänteineen on ihan viihdyttävää luettavaa. Lisäksi Shakespearen komediat, joissa naamioidutaan, aiheuttavat yleensä ihan kohtuullista hupia

Vertauskuvia voi nähdä myös ihmiskauppaan (myyhän Antonio omaa ruumistaan) ja ihmisarvoon, jotka ovat ajattomasti tärkeitä aiheita. Ystävyys teemana on myös liikuttava, sillä Antonio auttaa auliisti ystäväänsä, joka puolestaan lähtee hädissään Antonion apuun.

Shylockin hahmo on vastenmielinen ja hänen halunsa saada kostona naula Antonion lihaa vähintäänkin hämmentävä. Tämä pitää tietenkin ymmärtää vertauskuvana, mutta en tästä huolimatta saanut tapauksesta ja juonesta ihan kiinni, eli tämä ei ollut suosikkejani Shakespearen teoksista. Shylock on lisäksi juutalainen, minkä vuoksi hahmoa on kaiketi pidetty sekä juutalaisen identiteetin osana että antisemistisenä hahmoa. Valitettavasti on myönnettävä, että itse näen hahmon juuri jälkimmäisenä: ikävänä stereotypiana juutalaisista, mikä ei näyttäydy nykypäivänä millään tavalla hyvässä valossa. Toisaalta 1500-luvun teokseen ei pitäisi heijastaa toisen maailmansodan kauheuksien perintöä, mutta nykylukijana sitä on vaikea välttääkään.

Lukuhaasteessa 2022 Venetsian kauppias sopii kohtiin 7. Kirja kertoo ystävyydestä; 8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua; 35. Kirjassa on oikeudenkäynti ja 44. Kirjan nimessä on kaupungin nimi.

William Shakespeare: Venetsian kauppias. Otava 1956. 102 sivua. Suom. Yrjö Jylhä. Alkuteos: The Merchant of Venice.