Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa

Ennen kuin mieheni katoaa on ristiriitaisia tunteita herättävä teos, sillä se on autofiktiivinen eli perustuu Selja Ahavan omiin kokemuksiin avioliitostaan. Kirjassa vaimo luotaa tunteitaan aviomiehensä paljastettua haluavansa olla nainen. Teos on herättänyt julkistakin keskustelua, enkä ollenkaan ihmettele: tässä nimittäin mennään mielestäni yksityisyyden rajoilla, kun luodataan toiselle näin henkilökohtaista prosessia, minkä lisäksi teos ei ole mielestäni kovin valveutunut.

Ennen kuin mieheni katoaa kulkee kahdessa tasossa. Pääasiallisessa tarinassa kertoja kokee järkytyksen, kun hänen aviomiehensä kertoo haluavansa olla nainen, ja avioliitto siirtyy vähitellen kohti sukupuolenkorjausprosessia ja lopullista avioeroa. Kertoja kuvaa ja luotaa (pääasiassa negatiivisia) tunteitaan miehensä paljastuksesta ja päätöksestä.

Toisessa tasossa kulkee kertomus Kolumbuksesta ja kartasta, jonka avulla hän yrittää löytää Intian mutta päätyykin löytämään Amerikan mantereen. Löydös on lopulta epäonnisten matkojen sarja, ja seikkailu täynnä epätietoisuutta. Karttaa tutkitaan ja muodostetaan matkan varrella, mutta selvää on, että löydös muuttaa maailmankuvaa. Tämä matka luonnollisesti vertautuu siihen, miten päätarinan mies löytää itsensä uudelleen ja avioliiton maailmankuva muuttuu. Näin sen ainakin itse tulkitsen – vertaus ei nimittäin ole täysin selvä enkä oikein osaa päättää, pidänkö siitä vai en.

Pidin alkuun siitä, miten Ahava luotaa vaimon läpikäymää kriisiä miehen paljastuksen jälkeen. On ymmärrettävää, että toisen näkee uusin silmin ja kaikki yhteiset muistot värittyvät uusin tavoin, kun käy ilmi, ettei aviopuoliso olekaan ollut oma itsensä avioliiton aikana. Muistoista ja toisesta on opittava päästämään irti. Näitä tunteita käydään läpi sellaisella suoruudella ja taitavin sanankääntein, että lukijan on helppo samaistua. Ahavalla on sana ja vertauskuvat hallussaan.

Uskottavaa kuvausta tai ei, vaimon kriisi ei kuitenkaan tunnu päättyvän, vaan voivottelu tuntuu jatkuvan kirjan loppuun saakka: vaimon on miltei mahdoton päästä yli miehen ilmoituksesta. Lukijana minulla meni hermo tähän toistoon, mikä ei ole hyvä näin lyhyessä kirjassa.

Kriiseily sallittakoon ja on toki tärkeää käydä läpi sukupuolenkorjauksen herättämiä tunteita, mutta on mielestäni aika erikoista, että nykyaikana on julkaistu kirja, jossa sukupuolenkorjauksesta kirjoitetaan näin yksipuolisesti ja soimaavasti. Olisi ehdottoman tärkeää, että tällaisessa kirjassa olisi mukana myös sukupuolenkorjauksen tekevän henkilön näkökulma, sillä hän jos kuka käy läpi erilaisia tunteita. Nythän mukana on nimittäin vain vaimon eli Ahavan itsensä perspektiivi.

Tästä päästäänkin siihen ongelmaan, että kyseessä on nimenomaan Ahavan autofiktiivinen näkökulman. Hänellä ei siis tietenkään ole oikeutta kirjoittaa miehensä näkökulmaa, mutta tästä huolimatta käsitellään kirjassa mielestäni yksityisiä ja herkkiä asioita. Toisaalta samaahan on tehnyt mm. Märta Tikkanen kuvatessaan avioliittoaan alkoholistimieheensä Vuosisadan rakkaustarinassa, mutta Tikkasen kirja on eri tavoin etäännytetty – eivätkä alkoholismi ja narsismi (negatiivisia monella tasolla) mitenkään vertaudu sukupuolenkorjaukseen (henkilön omalle onnellisuudelle tärkeä asia eikä keneltäkään pois).

Pidin Ahavan Taivaalta tippuvista asioista erittäin paljon ja odotin siksi tältäkin kirjalta enemmän. Aiheena tämä on kiinnostava ja jos perspektiiviä olisi laajennettu sekä fiktiota lisätty, teoksessa olisi varmasti ollut aineksia.

Vuoden 2022 lukuhaasteessa Ennen kuin mieheni katoaa sopii kohtiin 1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota; 17. Kirja on aiheuttanut julkista keskustelua tai kohua; 38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave ja 43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan.

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa. Gummerus 2017. 231 sivua.