Niina With: Taisit narrata, Stella (Elina)

Niina With: Taisit narrata, Stella

Myllylahti 2013

198 sivua

Ennen kuin edes aloitan, niin sanotaan nyt suoraan: chick lit ei lajina istu Suomeen eikä suomalaisille. En ole vielä ikinä lukenut ainuttakaan kotimaista laadukasta ja hauskaa tyttöhömppää. Tämäkään ei ollut sitä, mitä hain. Halusin kuitenkin pitkästä aikaa antaa mahdollisuuden uusille nimille, ja tämä pompahti kirjaston hyllystä silmään. Arvelen lukeneeni romaanista jonkin arvion joskus, koska se oli jäänyt mieleen. Kovin tasokas romaani ei valitettavasti ollut.

Puitteet ovat alkuun varsin tyypilliset. Stella Kaarnisto on 28-vuotias johdon assistentti, joka asuu Helsingin Hermannissa, matkustaa töihin ratikalla, juoruilee tauoilla Allun kanssa ja käy iltaisin jumpassa. Miessotkujakin riittää. Esimies Petri on etäinen, mutta samalla salaperäisen kiinnostava ja komea. Naapurissa asuu lentäjä Markus, joka on auttavainen ja mukava, mutta valitettavasti myös varattu. Kokeileepa Stella myös nettideittailua ja törmää verkon kiemuroissa mysteeriseen Figaroon.

Suurin syy romaanin heikkouteen on ehkäpä sen kieli. Jostakin syystä teokseen on jäänyt alkeellisia virheitä eikä kieli ole muutenkaan luontevaa. Vuorosanat tuntuvat koomisilta ja jotkin pienet asiat häiritsivät ihan kauttaaltaan romaanin ajan. Kuten jos haluaa kirjoittaa kerran puhekieltä niin miksi kirjoittaa "sorry" kun voi kirjoittaa "sori". Romaanissa häiritsivät myös liian epäuskottavat tapahtumaketjut ja niiden heppoiset kuvaukset. Kyllä chick lit -romaanissakin voi ja pitää hieman enemmän kuvata päähenkilöiden tunteita ja tuntemuksia sekä tapahtumaketjujen välisiä yhteyksiä. Lukijaa myös aliarvioidaan aika reippaasti ja romaanin loppuratkaisun voi päätellä oikeastaan jo takakannen perusteella, viimeistään sitten ensimmäisen Mr Darcy -viittauksen kohdalla (eli ensimmäisellä sivulla).

Epäuskottavuus on huipussaan monessakin kohtaa, mutta kuka nyt oikeasti kuvittelee, että helsinkiläinen mies ensin pelastaa naapurintyttönsä liukastumiselta ja sen jälkeen esittäytyy yhtäkkiä keskellä katua: "Markus Dammby, myös omaa sukua Dammby ja kotoisin Tammisaaresta, ammattina liikelentäjä, harrastuksina biljardi, viinit, lukeminen ja juoksu, paheena nallekarkit ja salaisena unelmana napata vieraita naisia kadulta." Vielä vähemmän lukija uskoo moniin tätä seuraaviin tapahtumiin mukaan lukien Stellan ihmeelliseen valehteluun tai ex-tempore matkaan Dubaihin. 

On tässä romaanissa silti hyvätkin puolensa. Hahmot ja tapahtumapaikat sinänsä istuvat genreen mainiosti. Stella on mielenkiintoinen hahmo, jolle on luotu niin neurooseja kuin ulkonäköpaineitakin sopivissa määrin. Tapahtumat eivät aina ole uskottavia, mutta Within piirtämä kuva helsinkiläisestä vajaa kolmekymppisestä sinkusta sen sijaan on. Kivana lisänä toimivat myös todelliset paikat, jonne hän hahmoaan kuljettaa, tekstissä vilahtelevat niin Baker's, Sasso, Stockmann kuin Nuuksiokin. Stellan mokailut työpaikan pikkujouluissa, espanjalaisten bisnesmiesten sekä naapurin Markuksen edessä ovat toisinaan varsin hupaisia, hauskoja ja samastuttavia. 

Ehkä olisin kaivannut vielä viimeisintä viilausta, jotta olisin voinut enemmän nauttia tästä. Tai ehkä tätä romaania ennen luettu Neljäntienristeys vaan asetti tason liian korkealle. Ystävänpäivänä tämä voisi kuitenkin olla oikein mainio luettava. Stellan tarina on ehtinyt saada jo jatkoa viime syksynä ilmestyneestä romaanista Joko taas, Stella. Saa nähdä annanko jatko-osalle mahdollisuuden. 

Nyt kuitenkin toivottelen minun ja Hannan puolesta hyvää ystävänpäivää lukijoillemme!