Paula Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet

Paula Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet

Otava 2019

334 sivua

Paula Nivukosken esikoisteos Nopeasti piirretyt pilvet sijoittuu 1900-luvun alun Pohjanmaalle Isoonkyröön. Liisa on maatalon vanhin tytär ja hänen isänsä vannottaa kuolinvuoteellaan tytärtä pitämään talon suvussa. Liisa menee naimisiin Kallen kanssa ja ryhtyy maatalon emännäksi. Työ on raskasta ja sato ei aina ole yhtä hyvä kuin toivottaisiin. Säätilat vaikuttavat paljolti siihen mitä pellosta nousee. Lapsia tulee useampia ja Liisan pitää huolehtia heistäkin. Muutaman huonon satovuoden jälkeen Kalle lähtee leveämmän leivän toivossa Amerikkaan ja jättää perheensä taakseen. Liisa jää yksin lapsineen ja äitinsä kanssa yrittämään pitää tilaa pystyssä. Siskokin on Vaasassa ja Kallen kirjeitä tulee valtameren takaa harvakseltaan.

Nopeasti piirretyt pilvet maalaa varsin hienosti eteen kuvan pohjalaisesta talosta ja sen töistä sekä vuoden kiertokulusta. Vaikka maailma on ollut 1920-luvulla erilainen niin jotakin samaa ihmisluonnossa on kuitenkin yhä. Teos puhuu niin parisuhteesta, yksinäisyydestä kuin lupauksien antamisesta ja niissä pysymisestä. Liisa antaa lupauksen isälleen pitää huolta tämän maatilasta ja hänen uskonsa on välillä koetuksella kun talvella ei meinaa riittää ruokaa. Elämä on raskasta, maatilalla pitää jaksaa kylvää ja korjata, ruokkia eläimet, lypsää lehmät ja hoitaa lapset. 

Kalle on luvannut Liisalle pysyä aina tämän luona, mutta lähtee silti Amerikkaan siirtolaiseksi. Liisa ikävöi miestään ja käy jatkuvasti kylällä katsomassa, josko postia olisi tullut, mutta vain harvoin on Amerikasta saapunut hänelle kirjeitä eikä Kalle ole kirjoittanut pitkästi. Avioliitto rakoilee pitkän etäisyyden vuoksi, kaukana ollaan nykymaailman yhteydenpitovälineistä, skypen aikakaudesta. Kirjeen tullessa perille asti on ehtinyt tapahtua paljon uutta eikä kirjeessä kerrota paljonkaan, rivien väliin jää kokonaisia maailmoja. Kirjeiden rooli on romaanissa suuri, kirjettä odotetaan, sitä ei uskalleta avata ja lopulta Liisa opettelee kirjeet lähes ulkoa. Kylän juoruakat pitävät Liisaa pilkkanaan ja väittävät ettei Kalle tule enää takaisin meren toiselta puolen. Liisan tehtäväksi jää vain odottaa milloin mies saapuu kotiin. Pitkään hänen unelmansa on, että koko perhe olisi yhdessä. Pettymykset kuitenkin seuraavat toisiaan kun miestä ei vain kuulu kotiin.

Liisan sisar Senni lähtee työskentelemään Vaasaan ompelijaksi. Liisan siellä vieraillessa käy selväksi, että toisille tuollainenkaan elämä ei sovi. Liisa kokee olevansa aivan omituisessa maailmassa, meinaa jäädä heti auton alle eikä osaa ravintolassakaan käyttäytyä niinkuin hienojen rouvien pitäisi. Äitisuhdekin on Liisalla huonolla tolalla. Äiti on katkeroitunut kun hänen esikoispoikansa Taisto on kuollut jo ennen Liisan syntymää. Hän moittii jatkuvasti kaikkea Liisan tekemisissä eikä päästä surustaan irti. Liisan ainoana ystävänä on hänen serkkunsa Elsa, jolla taas on omassa avioliitossaan omat ongelmansa.

Romaani kuvaa myös pohjalaisen naisen vahvaa asemaa, sitä kaikkea mitä nainen on tehnyt ja kestänyt. Liisan elämää ja kasvua kuvataan tarkasti ja harkitusti. Liisalla on rooli niin tyttärenä, äitinä, vaimona kuin maatalon emäntänäkin ja hänen kasvunsa ja sinnikkyytensä on lumoavaa luettavaa. Samoin maisemaa ja luontoa kuvataan tarkkuudella ja kauneudella, onhan sillä merkitystä tuleeko sadetta juuri kun ollaan viljaa korjaamassa. Hetkessä voi koko sato mennä pilalle. Pilvien liikkeitä seurataan lakeuksien yllä sekä joen mutkittelua maiseman halki. 

Nivukosken kieli on kaunista ja sujuvaa, kielikuvat ovat ihania ja jollakin tavalla tuoreen oloisia. Dialogit on kirjoitettu murteella ja pidin siitä valtavasti, se tuo hahmoihin elävyyttä ja todentuntua, tekee henkilöistä oikeita. Lukuhaasteessa romaani sopii mm. kohtiin 4. kirjailijan ainoa teos, 6. rakkausromaani, 7. kirja kertoo paikasta jossa olet käynyt, 11. kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa, 25. kirja kirjailijalta jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin, 29. kirjassa nähdään unia, 36. kirjassa ollaan yksin ja 49. vuonna 2019 julkaistu kirja.