Siirry pääsisältöön

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet (Elina)


Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet
Tammi, Keltainen kirjasto 2014
330 sivua
Suom. Raisa Porrasmaa
Alkuteos: Japaninkielinen 
Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi. 2013.


Heti alkuun on sanottava, että tässä oli pitkästä aikaa kirja, joka heti ensimmäisiltä sivuilta tempaisi mukaansa ja jonka luin hetkessä. Tämä olisi ehdottomasti kuulunut viime vuoden puolella vuoden parhaimpiin kirjoihin. Tästä vuodesta kun on paha mennä parin viikon perusteella vielä sanomaan... Murakamia olen lukenut ennenkin ja pitänyt kaikesta lukemastani, mutta olin silti jokseenkin yllättynyt siitä miten paljon pidin tästä kirjasta.

Värittömän miehen vaellusvuodet kertoo Tsukuru Tazakista, joka asuu yksinään Tokiossa ja suunnittelee työkseen rautatieasemia. Hän tapaa Saran, joka Tsukurun menneisyyteen kurkistaessaan saa selville, että Tsukurulla on ollut lukioikäisenä hyvin tiiviit välit neljän ystävänsä kanssa. Tsukurun ystävillä on kaikilla nimessään väriä merkitsevä kirjoitusmerkki, punainen Aka, sininen Ao, valkoinen Shiro ja musta Kuro kun taas Tsukuru on "väritön". Ystävät ovat kuitenkin vuosia sitten sulkeneet Tsukuron yllättäen joukostaan pois selityksiä antamatta, minkä jälkeen hänen elämänsä on muuttunut hieman tylsäksi ja yksinäiseksi. Sara kannustaa Tsukurua ottamaan selville mitä menneisyydessä on tapahtunut. Tsukurun selvitystyö vie hänet niin entiseen kotikaupunkiinsa kuin lopulta Suomeen asti etsimään kadonneita ystäviään.

Tsukurua kuvataan romaanissa mielestäni hyvin tarkasti ja lukijalle välittyy hänestä kokonainen kuva. Juoni taas lähentelee välillä arvoitusdekkaria kun Tsukuru pala palalta saa kasaan entiset ystävänsä ja hänelle selviää miksi hänet on jätetty joukon ulkopuolelle. Suomalaisena täytyy totta kai ottaa huomioon myös Tsukurun matka maahamme. En tiedä onko Murakami käynyt Suomessa, sillä hänen kuvansa välittyy osin ristiriitaisena. Tsukuru matkustaa niin Helsinkiin kuin Hämeenlinnaankin (molemmat minulle tuttuja, Hämeenlinna lienee tosin tutumpi bloggaajakollegalleni Hannalle). Osittain kaupungit on kuvattu kaltaisikseen, mutta silti jotakin Suomi-kuvassa tuntuu sinne kuulumattomalta, kenties sitten se että suomalaiset viljelisivät elämään liittyviä aforismeja minkä ehtivät.

Värittömän miehen vaellusvuodet ei ole samantapainen maaginen seikkailu kuin esimerkiksi Suuri lammasseikkailu eikä yhtä raskassoutuinen ja romanttinen melodraama kuin Norwegian Wood, vaikkakin mielestäni siinä on elementtejä molemmista suunnista, kirjailijan ehdottomasti tunnistaa samaksi. Musiikki on kirjailijan tuotannossa selvästikin tärkeä elementti, Norwegian Wood on saanut nimensä Beatlesin samannimisestä kappaleesta (joka sattuu näin täysin sivuhuomautuksena olemaan yksi suosikeistani), Värittömän miehen vaellusvuosissa sen sijaan tulee toistuvasti esille Franz Lisztin teos Vaellusvuodet

Murakamista on povattu monesti Nobel-voittajaa, ehkä tämä ansio hänelle vielä joskus suodaan, itse ainakin olisin ehdottomasti sen kannalla. Tsukurun tarinan luettuani tuli taas mieli lukea lisää Murakamin teoksia, esimerkiksi Kafka rannalla voisi olla mielenkiintoinen lukea seuraavaksi. Tämä romaani sen sijaan osallistuu kirjahaasteemme kohtaan 16: kirja, joka on kirjoitettu alun perin toisella kielellä kuin suomi tai englanti. Tällä kertaa teos onkin käännetty suoraan japanista, ja mielestäni käännöstyö vaikutti laadukkaalta. Japanin kieleen liittyviä yksityiskohtia oli selvitetty tekstissä hyvin (esimerkiksi nimien osalta). Voinkin suositella kirjaa lämpimästi!

Kommentit