lauantai 20. syyskuuta 2014

Tuomas Kyrö: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja (Elina)


Tuomas Kyrö: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja
Wsoy 2014.
248 sivua.

Kyllä ei ole edes Mielensäpahoittaja entisenlainen. Ennen niin mainiot pakinamaiset tekstit ovat muuttuneet romaaniksi, eivätkä suinkaan ilman moitteita. En oikein innostunut tästä muutoksesta, koska mielestäni pakinat sopivat tekstilajina paremmin Mielensäpahoittajalle itselleen ja tuovat hänen persoonaansa enemmän esiin. Romaanissa on tyhjäkäyntiä tuon tuostakin.

Huumoria ei kuitenkaan puutu, se nyt sentään on entisellään, vaikkakin huumori kumpuaa ehkä hieman eri asioista kuin aiemmissa osissa. Romaanimuoto sallii pidemmät selittely- ja perustelujaksot Mielensäpahoittajan kulloisillekin aatoksille. Vankkumattomat mielipiteet asiasta kuin asiasta tuovat hymyn huulille. Ukko on lisäksi terävä päästään kuin mikä, sen todistavat etenkin pienet fiksut yksityiskohdat.

Tällä kertaa Mielensäpahoittaja valmistautuu tuonpuoleiseen siirtymistä varten. Hän rakentaa itselleen arkkua ja hautakiveä sekä kirjoittaa testamenttia. Naapurissakin on hyvä pistäytyä sopimassa vanhat asiat ja hankkimassa sopiva puku omia hautajaisia varten. Kaikki pitää järjestää kuntoon, niin sitten on helpompi lähteä kun aika on tullut. Ehkä jotakin haikeaa on huumorinkin keskellä, viimeistään siinä vaiheessa kun muistoissa palataan Mielensäpahoittajan ja emäntänsä nuoruusvuosiin.

Mielensäpahoittaja itse on tässä osassa selvästi aiempaa pehmeämpi eikä edes muista pahoittaa mieltään juuri mistään. Siinä missä aiemmissa osissa huumoria on tuotu esiin paljolti myös toistolla, niin sitä ei tässä romaanissa ole nimeksikään. Kyllähän on monia asioita, jotka voisivat Mielensäpahoittajan mielestä olla kuten ennen, mutta enemmän hän jää muistelemaan vanhoja aikoja kuin pahoittaisi mieltään. Eipä pahoita edes tabletista kun sieltähän näkee Arvi Lindin vanhoja uutislähetyksiä ja urheiluakin. Ja erään nuorukaisen kanssa vaihdetaan jopa osoitteita, jotta voidaan pitää yhteyttä jatkossa. Kyllä on Mielensäpahoittaja jo vanhuuden kynnyksellä kun noin alkaa viritellä tuttavuutta vieraiden kanssa.

Muutaman illan kevyt huumoripläjäys oli tämä romaani. Mielellään sen luki, mutta luultavimmin palaan aiempiin osiin. Niiden huumori kun iski minuun enemmän. Leffankin voisi käydä ihan mielenkiinnosta katsomassa, vaikkei se ole tainnut kovin häävejä arvosteluja saadakaan.

2 kommenttia:

  1. Voi, minusta tämä muutos oli ihana. Toki pidin pakinoistakin, siitä mistä kaikki lähti liikkeelle, mutta tämä romaanimuoto oli myös ihastuttava. Terkuin, yksi Mielensäpahoittaja fani. :) Muuten, bloginne oli tosi kiva löytö, alan seurata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan se on, että Mielensäpahoittajaa lukee kyllä kaikissa mahdollisissa muodoissa, niin romaanina kuin pakinana. Tervetuloa seuraamaan blogia! :)

      Poista