tiistai 1. heinäkuuta 2014

Granta 2: Outo (Hanna)





Granta 2: Outo (päätoimittaja Aleksi Pöyry)
Otava 2014
314 sivua

Suomen Granta jatkaa brittiläisen esikuvansa perinnettä kirjallisena aikakausjulkaisuna, joka koostuu lyhyistä, laatukirjallisuuden valioita esittelevistä novelleista, esseistä, runoista tai jopa sarjakuvista. Kevättalvella Suomen julkaisusta tuotiin markkinoille toinen osa, jonka teemana on outo (ensimmäinen Suomen Granta julkaistiin syksyllä 2013 ruoka-teemalla). Granta 2 käsittelee siis vaihtelevissa teksteissään erilaisia oudon ilmentyä: mielenkiintoista teksteissä onkin se, että ne tuovat esille sen, millä tavoin arkinenkin voi näyttäytyä outona, on kyse sitten vastaantulijoista, taiteesta, lähimmäisistä, kuolemasta tai omasta itsestä. 
 
Tällaisissa monen eri kirjailijan antologioissa tai novellikokoelmissa on kuitenkin sekä hyvät että huonot puolensa. Niitä voi selailla helposti pitkälläkin aikavälillä: lukea välillä novellin sieltä, novellin täältä, ja tarttua ajoittain puolestaan kokonaan toisiin teoksiin. Huono puoli tässä puuhassa kuitenkin on se, että osa novelleista painuu pitkän lukuajan vuoksi unholaan, mikä herättää erityisesti allekirjoittaneen bloggaajan kohdalla vaikeuksia kaivella muistista kaikkien novellien herättämiä tuntoja.

Perusteltua kuitenkin on mainita useampi sananen niistä tekeleistä, jotka jäivät erityisesti kutkuttamaan mieltä ja kuljettivat omasta näkökulmastani parhaiten oudon äärelle. Eräs suosikeistani onkin heti kokoelman avaava Katja Ketun novelli Punikkitatti, joka tuo esille erilaiset halun ilmentymät sekä loppuratkaisullaan haastaa lukijan tavan tehdä tulkintoja. Novelli hyödyntää kuvastossaan ja kielessään suomalaista metsäistä mytologiaa, mutta tuo siihen modernin vivahteen yllättävän ja oudon keinoin.
 
Naomi Aldermanin novelli Pian meidän päivinämme jää puolestaan mieleen haastaessaan nauruhermoja kutkuttavalla tavalla nykyajan uskonnollisten yhteisöjen paatoksen: kun profeetta Elia saapuu tulisilla vaunuillaan juutalaisen yhteisön keskuuteen, käy yhteisön jäsenille itselleenkin pian ilmi, miten kauas heidän perinteensä ovat kulkeutuneet siitä, mitä ne Elian aikoina olivat. Uskonto traditioineen elää aina ajassaan, ja novellin hartaimmatkin uskovaiset joutuvat katsomaan peiliin. Aldermanin novellissa outo tuodaan eteen heti alusta alkaen, mutta tarinan edistyessä outous syntyy ulkoisten kummallisuuksien sijaan siitä, kun hahmojen omat uskomukset ja perinteet näyttäytyvät lopulta outoina heille itselleenkin.
 
Joshua Ferrisin novellissa Pelotat enemmän Lucinda auttaa äitiään Tessiä, joka asuu yksin metsän siimeksessä mutta ajautuu vanhoilla päivillään milloin minkäkin pelon valtaan. Lucinda joutuu toteamaan äitinsä muuttuneen tuntemattomaksi, minkä lisäksi vanha talo huokuu sekin kauhistuttavaa outoutta. Tess uskoo nimittäin, että talon syövereissä vaanii jättimäinen hämähäkki, joka kaivautuu öisin piilostaan, mutta Lucinda ei ota moista höpötystä uskoakseen. Kauhun tunnelma hyytää, ja teoksen avoin lopetus jättää lukijalle tulkinnanvaraiseksi, mikä lopulta on totta.

Lisäksi outoutta käsittelevät mielenkiintoisin tavoin Sofi Oksasen Outoa puhetta ja Sami Lopakan Uudet lasit. Oksanen tuo esille ne keinot ja kiertoilmaisut, joilla esimerkiksi totalitaaristen valtioiden hallitsijat oikeuttavat toimensa ja verhoavat suorittamiensa kauheuksien todellisuuden. Lopakan novellissa puolestaan vuorottelevat kaunis runollinen kerronta sekä alkoholinhuuruisten lasien läpi ajoittain roisistikin kuvailtu silmälasien ostoreissu.

Kaiken kaikkiaan Granta 2 onnistuu mielestäni mukailemaan outoa teemaansa paremmin kuin ruoka-teemainen ensimmäinen osa. Koska kokoelma koostuu monien eri kirjoittajien teksteistä, ei jokainen novelli luonnollisestikaan kaikkia miellytä ja myös tekstien laatu on vaihteleva. Monet novellit tarjoavat kuitenkin varmasti jokaiselle jotain: Outouden muotoja on maailmassa vähintään yhtä monta kuin on kirjoittajia, lukijoita ja tulkitsijoitakin. Loppujen lopuksi mikään eikä kukaan ole normaali, vaan kaikesta löytyy jotain kummaa, kunhan vain osaa vilkuilla maailmaan oikeanlaiset lasit nenällään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti