Siirry pääsisältöön

Elena Ferrante: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät (Elina)


Elena Ferrante: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät. Aikuisvuodet.
Wsoy 2018
448 sivua
Suom. Helinä Kangas
Alkuteos: Storia di chi fugge e di chi resta. 2013.

Elena Ferranten uusin eli Napoli-sarjan kolmas tänä vuonna suomennettu osa tuli laitettua kirjastoon varaukseen jo ennen sen ilmestymistä. Kannatti, koska sain opuksen käsiini sopivasti ennen talvilomaa. Ulkona paukkuvat pakkaset, mutta Ferranten teksti kuljettaa Italian aurinkoon. Mikäli sarja ei ole tuttu niin kannattaa lukea ensin postaukseni aiemmista osista: Loistava ystäväni ja Uuden nimen tarina.

Päähenkilöt Elena ja Lila ovat tähän osaan tultuaan jo muuttuneet nuoriksi aikuisiksi ja elämä on heitellyt heitä hieman eri suuntiin. Lilan avioliitto on romahtanut ja hän asuu huonolla alueella ja työskentelee iljettävässä makkaratehtaassa pitkiä päiviä huonolla palkalla. Elena sen sijaan on valmistunut yliopistosta, julkaissut esikoisromaaninsa ja kihlautunut lupaavan nuoren miehen kanssa, jolla on hyvin vaikutusvaltainen perhe.

Romaanissa on entistä enemmän esillä isoja yhteiskunnallisiakin teemoja. Italiassa kuohuu 1970-luvulla: opiskelijamellakat ovat yleisiä ja niistä pääsee osakseen myös opiskelija Elena. Oikeiston ja vasemmiston terrorismi ja työväen asiat kuohuttavat ja myös Lila pääsee osaltaan todistamaan napolilaisen naapuruston rappiota ja tuttujenkin terroritekoja puhumattakaan siitä mitä tapahtuu hänen työpaikallaan tehtaalla. Myös avioliitto, abortti ja ehkäisy sekä naisen asema noin yleensä puhututtavat Elenaa ja Lilaa - kaikki uusia asioita vielä tuolloin. Tutkin romaanin luettuani Italian historiaa ihan puhtaasta mielenkiinnosta ja todellakin tuntui, että Elena ja Lila ovat eläneet kaiken sen. Romaanihahmot tuovat tapahtumat lähelle ja inhimillisemmiksi. Hyvä lukuromaani todellakin pystyy siihen, että päähenkilöt tuntuvat todellisilta.

Siinä missä nautin kovasti sarjan ensimmäisestä osasta niin nämä kaksi seuraavaa ovat olleet ehdottomasti raskaampia. Tässä osassa aikuisuuden suuret kysymykset tulevat Elenan ja Lilan elämiin heidän ollessaan vielä kovin nuoria. Äitiyttä ja vaimoutta pohditaan paljon. Lila kokee olevansa huono äiti - mutta on raskaita ajatuksia myös Elenalla, joka tuntuu olevan hukassa perheen muuttaessa vieraaseen kaupunkiin Firenzeen. Yhteys Lilaankin katoaa välillä pitkiksikin ajoiksi kerrallaan ja he saattavat vain harvoin soittaa puheluita toisilleen.

Romaanin nimi Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät on mielestäni yllättävän monisyinen ja se kuvaa romaania hyvin. Elena lähtee Napolista ja Lila jää, mutta mielestäni lähteminen ei ole pelkästään fyysistä lähtemistä. Elena jättää taakseen myös lapsuuden perheensä ja alkaa perustaa omaansa. Lila jättää aviomiehensä. Silti kaikkia ongelmia ja naisten asemaa he eivät pysty jättämään taakseen. 

Teos päättyy mielenkiintoisella tavalla eikä taas auta kuin jäädä odottamaan seuraavaa ja viimeistä osaa. Sijoitan romaanin lukuhaasteessa kohtaan 17. kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa. Se sopisi myös kohtiin: 1. kirjassa muutetaan, 15. palkitun kääntäjän kääntämä kirja, 16. kirjassa luetaan kirjaa, 19. kirja käsittelee vanhemmuutta, 23. kirjassa on mukana meri, 26. kirja kertoo paikasta jossa et ole käynyt ja 49. vuonna 2018 julkaistu kirja.

Kommentit