Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta (Elina)

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta

Tammi 2009 / 1990

282 sivua

suom. Helene Bützow

Alkuteos: The Remains of the Day. 1989.

Viime vuoden Nobel-voittajan Kazuo Ishiguron Pitkän päivän ilta on kaunis kuvaus Darlington Hallin hovimestari Stevensin tekemästä matkasta Englannissa kesällä 1956. Stevensillä on takanaan pitkä ja loistokas ura lordi Darlingtonin hovimestarina, mutta nyt Darlington Hallin isäntänä on amerikkalainen liikemies herra Faraday ja kaikki on muuttunut. Uusi isäntä tarjoaa Stevensille autoaan lainaan ja Stevens päättääkin lähteä pienelle retkelle Englannin halki ja samalla tapaamaan talon entistä taloudenhoitajaa neiti Kentonia. Stevensin salaisena toiveena on, että neiti (tai itse asiassa nykyään rouva) kenties palaisi takaisin Darlington Halliin. 

Matkan aikana Stevens pohtii mennyttä uraansa lordin palveluksessa ja uppoutuu muistelmiinsa vuosien ajalta. Teos esitteleekin Stevensin silmin täydellisen kuvan siitä millainen entisaikain englantilainen hovimestari on ollut: arvokas ja velvollisuudentuntoinen. Hän kuvaa millaista oli toimia hovimestarina sotienvälisenä aikana kun huolehdittavana oli myös lukuisia tärkeitä ulkomaisia arvovieraita. Stevens ei harmittele eikä kadu, mutta silti jostain rivien välistä kuultaa haikeutta sitä elämää kohtaan, jota hän ei elänyt. Eipä Stevens toki muutenkaan juuri tunteitaan näytä - eihän se olisi sopivaa arvokkaalle hovimestarille. Siksipä hänen matkansa on nyt symbolisesti tärkeä matka rakkaan neiti Kentonin luokse. Hänen matkansa ei ole suinkaan pitkä - kuuden päivän automatka - mutta Stevensille se tuntuu aivan uskomattomalta kokemukselta, eihän hän koskaan ole poistunut kartanosta. Matkan aikana hänelle myös selviää se, miten paljon maailma onkaan muuttunut.

Romaanin kieli on vaikuttavaa ja Ishiguron kyky esittää hovimestarin ajatuksia niin kokonaisvaltaisesti on kerrassaan lumoavaa. Romaani on surullinen kuvaus siitä, miten Stevens on uhrannut elämänsä lordi Darlingtonille eikä ole ehtinyt rakastaa itse. Toisaalta teos on monin osin myös humoristinen mitä tulee esimerkiksi dialogiin ja siihen ettei Stevens vain oikein ymmärrä ympärillään muita tapahtumia kuin lordi Darlingtonin palvelemisen. Tärkein sanoma teoksella lienee se, miten ihmisen tulisi olla maailmassa, joka alituiseen muuttuu johonkin suuntaan. Stevensin maailmassa luokkayhteiskunta on murtumassa eikä hän oikein osaa sopeutua ajatukseen. Paluuta entiseen ei kuitenkaan ole.

Pitkän päivän ilta toi mieleeni loistavan brittiläisen tv-sarjan Downton Abbeyn, joka kuvaa Crawleyn aatelissuvun ja sen palvelijoiden elämää 1920-luvulla. Downton Abbeyn hovimestarissa Carsonissa on paljon samaa kuin Stevensissä. Myös Pitkän päivän illasta on tehty elokuva pääosissaan Anthony Hopkins ja Emma Thompson. 

Lukuhaasteessa sijoitan romaanin kohtaan 39. kirja on maahanmuuttajan kirjoittama. Ishiguro on syntynyt Japanissa ja muuttanut Englantiin lapsena. Romaani sopisi myös kohtiin 15. palkitun kääntäjän kääntämä kirja, 24. surullinen kirja tai 42. kirjan nimessä on adjektiivi.