Minna Rytisalon esikoisteos Lempi pääsi yllättämään kauniilla kuvauksella ja kielellä, mutta rohkeilla ja kipeilläkin aiheilla sekä teemoilla. Lempi kuvaa nimihenkilöään kolmen ihmisen, Lempin aviomiehen, aputytön ja kaksoissisaren, näkökulmasta Lapin sodan aikana ja sen jälkeen.
Lempiä ei enää ole, se tulee esiin heti. Lempi oli Viljamin rakas vaimo, kun tämä lähti sotaan. Viljami joutui jättämään Lempin Pursuojan kotitilalleen aputytön Ellin kanssa lähtiessään sotaväkeen. Palatessaan Viljami on lohduton, Lempiä ei enää ole, mutta kaikki muistuttaa hänestä matkalla kotiin. Viljamin kuvaus rakkaudesta ja onnen hetkellisyydestä on suorastaan pakahduttava.
Seuraavassa osassa kertojana on tilan aputyttö Elli, joka ei rakastanut Lempiä vaan kaikkea muuta. Elli saapui Pursuojalle alkuun innoissaan, koska pääsi pois tätinsä luota ja raskaammasta työstä. Hän pääsisi auttamaan uutta nuorta vaimoa Lempiä kodin töissä. Kunnes hänelle kävi selväksi varsin pian, ettei Lempi osallistuisi mihinkään tekemiseen. Lempi oli kaupanpitäjän tytär, kouluja käynyt ja kaunis, ei hän ollut tottunut tekemään maatalon töitä, ei osannut eikä halunnut. Ellin osuus on katkeraa tekstiä siitä, miten kaikki päätyy hänen tehtäväkseen.
Viimeinen osa kuuluu Lempin kaksoissisarelle, joka kertoo Lempin tarinan oman tarinansa kautta. Hänelle sisaren menettäminen on ollut kova pala, mutta se tulee ilmi vähitellen. Hän kuvaa omaa elämäänsä - sitä miten lähti saksalaisen sotilaan mukana ensin Norjan kautta Saksaan, miten palasi sieltä Suomeen mukanaan vain arpia. Sisko kertoo tarinaa myöhempänä ajankohtana annettuaan sanomalehdelle pitkän haastattelun elämästään ja sisarensa vaiheista. Hän pohtii, millaista elämä oli kun Lempiä ei ollut.
Lempi kuvaa kolmen kertojan ratkaisunsa turvin sitä, miten eri tavoin ihmiset elämässään voi nähdä. Miltä näyttää toinen ihminen eri kuvaajien näkökulmasta, miten erilailla ihmiset voi hahmottaa. Se kuvaa sitä, miten jokaisen meistä elämässä on paljon sivuhenkilöitä itsemme lisäksi ja noilla kaikilla henkilöillä on se oma pääroolinsa myös. Lempi kuvaa minuutta ja miten paljon sillä on tekemistä lopulta muiden kanssa. Lempi itse tuntuu olleen kovinkin itsenäinen ja omien päätöstensä takana seisova nuori nainen. Viljami ripustautuu vaimoonsa, kenties kokee ettei ole ansainnut ihan sellaista ihmistä rinnalleen ja vaipuu epätoivoon kun tätä ei enää ole. Elli taas on mustasukkainen ja katkera, ei osaa iloita muiden onnistumisista ja elämästä. Sisko tuntee olevansa yhteydessä Lempiin, mutta vahvakin yhteys lopulta kuitenkin katkeaa ja hänen on alettava elämään omaa elämäänsä omana itsenään.
Romaani on samaan aikaan kepeä ja nopealukuinen, mutta toisaalta teemojensa ja sodan kuvastoon liittyen hyvinkin raskas ja vaikuttava. Teksti on kuvailevaa ja todella kaunista, varsinkin luontoa ja maaseutua, Lappia ja sen elämää kuvaillessaan Rytisalo on selvästi kotonaan. Raastavilla ja väkivaltaisillakaan aineksilla ei mässäillä, ne esitetään hyvin hienovaraisesti tekstissä ja lukijan tulkittavaksi jää paljon. Lauserakenteet ovat pitkiä ja pilkulla jaetaan tekstiä onnistuneesti. Teksti ei tämän vuoksi kuitenkaan ole hankalaa luettavaa vaan pikemminkin hyvällä tavalla hengästyttävää ja todenomaista. Tyylistä tulee mieleen vähän ajatusten juoksu ja tajunnanvirtamaisuus:
Mutkasta hänet näkee jo hyvin, sieltä hän tulee, lähemmäs, selkeämmäksi, vielä lähemmäs, tänne päin, kävelee iso matkalaukku kädessään, pysähtyy ja laskee laukun maahan, se ei ole painava, sen näkee siitä miten se heilahtaa. Lantio työntyy sivuun, vaatteen läpi näkyy alushousun raja, etuhiukset on kiharrettu somasti sivuun, ja hän kysyy, onko tämä Pursuoja.
Romaani onnistuu yllättämään monessa kohdin lukijan ja kaikkea ei avata vaan pohdiskeltavaakin jää. Tuo yllättävyys oli jotain, mitä en osannut lainkaan odottaa tältä romaanilta. Alkuun se tuntui juonensa puolesta olevan varsin suoraviivainen ja jopa hieman tylsä. Ajatus, että tässä vain kuvataan koko romaani Viljamin vaimoa Lempiä, tuntui suorastaan uuvuttavalta. Kuitenkin romaani oli lopulta todella paljon muutakin. Harvoin tekee heti romaanin käsistä laskettuaan mieli lukea se uudelleen, tämän kohdalla voisin koska vain tarttua uudestaan tekstiin. Luinkin muutaman sivun romaanin alusta vielä uudestaan ja niiden merkitys avautui taas toisella lailla. Kaikkineen siis varsin mainio esikoisteokseksi Rytisalolta. Kiinnostaa ehdottomasti tarttua Lempin jälkeen myös Rouva C:hen.
Helmetin lukuhaasteessa Lempi sopii kohtiin: 4. kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä, 7. kirjassa rikotaan lakia, 9. kirjassa kohdataan pelkoja, 31. kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla, 38. kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu, 41. kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan, 44. kirjassa on kirjeenvaihtoa, 45. esikoiskirja, 46. kirjassa on sauna ja 50. kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja.
Minna Rytisalo: Lempi. Gummerus 2016. 234 sivua.
Kommentit
Lähetä kommentti