Jenny Colgan: Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita

 

Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita (jatkossa Auringonsäteitä) jatkaa Jenny Colganin leipomosarjaa, mutta jää ensimmäisestä osasta jälkeen pahasti. Tässä toisessa osassa ei tapahdu juurikaan mitään: siitä on vasta muutama kuukausi, kun kuuntelin sen, ja olen jo unohtanut, mitä kirjassa oikein tapahtuukaan. Kirjotus jää liian verkkaiseksi ja tapahtumat mielenkiinnottomiksi.

Sarjan ensimmäisessä osassa päähenkilö Polly Waterford muuttaa cornwallilaiselle saarelle, jossa ystävystyy pienen paikallisen yhteisön kanssa ja alkaa pitää artesaanileipomoa. Leipomosta tulee äärettömän suosittu ja lukijallekin kyllä herahtaa ihan vesi kielelle. Leipomokohtaukset ovatkin kirjan parhaita.

Auringonsäteissä Polly asustaa ostamassaan majakassa mehiläistenhoitajapoikaystävä Hucklen sekä lemmikkilunni Niilon kanssa. Rahahuolia riittää, joten Huckle lähtee kotitilalleen Yhdysvaltoihin tienaamaan vähän ylimääräistä, sillä hänen hulttioveljensä on jättänyt sekä tilan että tyttöystävänsä sinne ilman tukea. Polly puolestaan menettää leipomon, kun sen omistaja menehtyy ja perillisillä on hieman erilaisia näkemyksiä leipomon tulevaisuudesta.

Pelastaakseen taloutensa Polly hankkii pakettiauton, josta hän alkaa myydä ihania, tuoksuvia tuotteitaan, mutta ongelmia riittää tietenkin tässäkin kuviossa. Pakettiauto kuulostaa hurmaavalta, mutta se on aivan liian samankaltainen kuvio kuin Colganin kirjakauppasarjassa, jossa päähenkilö ostaa pakettiauton ja alkaa myydä sieltä kirjoja. Tulee fiilis, että Colganilta on Auringosäteissä ideat lopussa.

Juuri tämän enempää kirjassa ei tapahdu. Pieni kriisi ja yksi katastrofikin saadaan läpikäytyä, mutta ne ovat niin lopussa, että olin ehtinyt kyllästyä kirjaan jo siihen mennessä. Tämä ei tosiaan ollut Colganin parhaita, ja jouduin kuunteleman kirjan nopeutetulla tahdilla, jotta siinä tuntui tapahtuvan riittävästi. Lisäksi kirjan nimi ei liity tapahtumiin juurikaan, ja minua hieman ärsyttävät nämä ylipitkät nimet, mutta se on täysin makuasia.

Colganin puolustukseksi kuitenkin, että hän onnistuu luomaan (tylsyydestä huolimatta) jälleen ihanan kuvan downshiftaamisesta ja maalle muuttamisesta. Todellisuus olisi todennäköisesti hyvin toisen näköinen, mutta Colgan tarjoaa lukijoilleen mahdollisuuden haaveilla.

Kuuntelin lisäksi loppuvuodesta leipomosarjan kolmannen ja viimeisen osan Jouluvaloja ja takkatulen rätinää, mutta kirjoittelen siitä sitten taas myöhemmin, kun joulukirjat ovat ajankohtaisia. Se nousi kuuntelukokemuksena hieman Auringonsäteitä korkeammalle mutta ei kuitenkaan ensimmäisen osan tasolle.

Lukuhaasteessa 2022 Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita sopii kohtaan 50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä (eräässä kirjastolaisten suosituslistauksessa suositeltiin Colganin kirjoja ylipäätään).

Jenny Colgan: Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita. Gummerus 2021. 400 sivua / 12h 34 min (äänikirja). Suom. Paula Takio. Lukija: Anniina Piiparinen. Alkuteos: Summer at Little Beach Street Bakery (2015).