Fredrik Backman: Kiekkokaupunki

 

Ihan hämmennyin siitä, miten hyvä kirja tämä oli. Olin kyllä lukenut Kiekkokaupungista hyvää ja suunnittelin sen lukemista pari vuotta sitten yhteen kirjahaasteeseen, mutta se jäikin pois ja sopikin itse asiassa hyvin tähän tämänvuotiseen Helmetin lukuhaasteeseen. Silti tartuin tähän vähän skeptisesti, koska Kiekkokaupunki kertoo pienen kaupungin juoniorijääkiekkojoukkueesta, ja vaikka MM-lätkää seuraankin, myönnän että aiheena tämä kuulosti siltä, etten voinut ymmärtää, miten jääkiekkokirja on saanut niin paljon kehuja.

Ja myönnän senkin, että ensimmäiset 70 sivua jatkoin saman miettimistä. Hahmoja on paljon, näkökulmat vaihtuvat usein enkä meinannut saada kenestäkään otetta. Puhumattakaan siitä, että jääkiekkoa hehkutettiin koko kaupungin henkireikänä – varsinkin juoniorijoukkuetta, jossa pari lupaavaa tulevaisuuden NHL-tähteä näyttää jo kynsiään.

Kiekkokaupunki kertoo nimittäin ruotsalaisesta pikkukylästä nimeltä Björnstad, jonka ainoa elinkeino tuntuu olevan läheinen kituva tehdas, josta pistetään ihmisiä pihalle talouden kurimuksessa. Kylä on pohjoinen ja syrjäinen, ja se kärsii sijoittajien puutteesta. Björnstad on myös, kirjan nimen mukaisesti, kiekkokaupunki. Alamaissa olevan kyläläiset saavat ainoan toivonsa ja ilonsa kaupungin jääkiekkojoukkueesta, joista – kuten mainitsin – erityisesti juoniorijoukkue näyttää jo lupaavia tähtiä. Ensi kertaa kylällä on mahdollisuus voittaa kultaa valtakunnallisessa juoniorilätkässä, mikä voisi tarkoittaa, että kaupungissa sijoitetaan viimeinkin jääkiekkolukioon. Paljon on siis pelissä, ja se näkyy kuhinan määrässä.

Eri näkökulmat vaihtelevat: on sekä lätkävanhempia, sisaruksia että junioripelaajia itse. Kevin on juniorien eittämätön tähti – pelaaja, jonka veroista ei ole nähty vuosiin. Hänen paras ystävänsä, rämäpäinen ja taklauksiin taipuvainen Benji on lupauksista toinen. Kolmas erinomainen pelaaja on puolestaan vielä ikänsä puolesta nuorisojoukkueessa: Amat on vikkelä kuin mikä ja saattaisi jopa tuoda junioreihin sitä jotain, mikä voisi siivittää heidät voittoon – jos juniorijoukkueen valmentaja David siihen suostuu.

Sivutilaa saavat myös Kevinin vanhemmat, kylän urheilujohtaja sekä tämän perhe, muutamat sijoittajat sekä muut juonioripelaajat. Kaikki joutuvat kuitenkin lopulta kohtaamaan omat arvonsa, kun juoniorit joutuvatkin yllättäen arvaamattoman mylläkän keskelle: sijoittajat, pelaajat, vanhemmat ja koko kylä joutuvat katsomaan, mikä heille lopulta on tärkeämpää: ihmiskohtalo vai kylän pelastava jääkiekko. Tämän enempää en uskalla paljastaa spoilaamatta.

Tämä on yksi niistä kirjoista, joita en malttanut päästää käsistäni – ja voin kertoa, että niitä on nykyään harvassa. Tähän asemaan Kiekkokaupunki hiipi myös ihan yllättäen. Halusin jatkuvasti tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi, sillä juoni on rakennettu niin tiivistahtiseksi ja jännittäväksi. Lukija tuntee olevansa mukana Björnstadin kaupungissa, ja maailmaan haluaa palata, kunnes viimeinenkin sivu on käännetty. Tähän on useampiakin syitä.

Hahmomäärästä huolimatta Backman onnistuu pitämään paketin kasassa. Kuten sanoin, alkuun oli vaikea pysyä perässä eikä hahmoista tahtonut saada otetta, kun näkökulmat vaihtuivat tiuhaan ja tuntui että hahmoja oli aivan liikaa. Lopulta tuli kuitenkin vastaan jokin maaginen raja, jonka jälkeen kaikki olikin selvää ja hahmoista alkoi välittää.

Vaikka hahmoja on monta, jokainen hamoista on uskottava ja lähestyttävä. He voisivat olla elävästä elämästä, ja jääkiekkotarinan ympärillä Backman kuljettaa jokaisella hahmolla omaa tarinankaarta. Näinhän se menee elämässäkin: voimme kohdata toisemme tietyissä ympyröissä, mutta silti meillä kaikilla on oma taustamme ja omat juttumme myös sen ulkopuolella.

Toisten hahmojen tarinat ovat laajempia, toisten kapeampia, mutta jokainen tuntuu uskottavalta ja niistä haluaa oppia lisää. Itse pidän erityisesti Benjin ja Amatin tarinoista: esimerkiksi Benjin tarina osoittaa, miten renttuoppilaalta vaikuttavan räyhähengen takana piilevät suuri sydän ja suuret, vaikeatkin tunteet. Kliseistä ehkä, mutta hyvin inhimillistä myös.

Hahmojen näkökulmien vaihdokset ovat myös nopeita, joten monia tarinalankoja kuljetetaan tiuhaan tahtiin samanaikaisesti mukana. Tämä onkin ihan tarkoituksenmukaista, sillä jos jokaiseen hahmoon keskityttäisiin kerrallaan kovin pitkään, moni asia voisi ehtiä unohtua.

Vaihdokset tuovat kirjaan myös tiiviin tunnelman – oikeastaan kerronnan kuljetus muistuttaa vähän tv-sarjaa, jossa voidaan esimerkiksi näyttää ensin yhden hahmon puuhia ja hetken kuluttua kuvata toisen hahmon näkökulmaa, kun hän katselee edellistä hahmoa sivusta. Kohtaukset kietoutuvat toisiinsa.

On myös kiinnostavaa, että koska näkökulmat vaihtuvat usein, ei kirjassa mennä niin syvälle hahmojen mieliin. Kertoja ja kerronta kuvaavat tapahtumia ikään kuin kauempaa ja pysyttelevät etäällä – mutta silti hahmot tulevat lukijaa lähelle.

Kiekkokaupunki ei kuitenkaan ole maailmanmullistavaa kirjallisuutta, ja siinäkin on heikkoutensa. Esimerkiksi väki- ja vaikutusvaltainen, pelätty ja kapakassa roikkuva jääkiekkojengi tuntuu ylilyönniltä, mutta mistäpä minä tiedän. Lisäksi muutamat ystävyyssuhteet alkavat epäuskottavan helposti vaikka ovatkin sydäntälämmittäviä.

Tästä huolimatta Kiekkokaupunki on uskottava ja koskettava tarina ihmisyydestä ja arvoista. Sen käsittelemät aiheet ovat aivan mahdottoman tärkeitä, ja olen iloinen, että juonen keskiössä olevasta tragediasta kirjoitetaan tähän sävyyn ja näin osuvasti. Myös jääkiekkotausta sekä lumisen metsän keskellä sijaitseva pikkukaupunki ovat varmasti suomalaisille helposti lähestyttäviä miljöitä. Lisähuomiona vielä, että huomasin kirjasta myös HBO:lla tv-sarjan, joten pitääkin pistää se katselulistalle.

Lukuhaasteessa Kiekkokaupunki sopii kohtiin 8. Kirja kertoo pienestä kaupungista; 11. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi; 19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt; 24. Kirja kertoo urheilijasta; 31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas; 39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta ja 40. Kirjassa hylätään jotain.

Fredrik Backman: Kiekkokaupunki. Otava 2017. 461 sivua. Suom. Riie Heikkilä. Alkuteos: Björnstad (2016).