maanantai 17. lokakuuta 2016

John Grogan: Marley ja minä (Elina)


John Grogan: Marley ja minä
Wsoy 2009
375 sivua
Alkuteos: Marley and Me. 2005.
Suom. Ulla Selkälä

Kuten kesällä kirjoitinkin, niin meille tosiaan muutti uudeksi perheenjäseneksi koiranpentu. Niinpä kirjastossa koirakirjoja sisältävän hyllyn edessä kierrellessäni silmään pisti koiranhoito-oppaiden seasta Marley ja minä -romaani. Muistelin nähneeni joskus Jennifer Anistonin ja Owen Wilsonin tähdittämän elokuvan (joskaan en muistanut siitä enää yhtään mitään enkä kirjan luettuani ollutkaan enää niin varma olinko edes nähnyt koko elokuvaa), mutta päätin ottaa kirjan kokeiluun varmana siitä, että se olisi joka tapauksessa elokuvaa parempi.

Marley ja minä on varsinainen hyvänmielen kirja ja sopi kyllä tuoreelle koiranomistajalle enemmän kuin hyvin - suosittelen siis koiraihmisille lämpimästi! Omaelämäkerrallinen tarina alkaa siitä kun John ja Jenny ovat menneet naimisiin, molemmilla on hyvät työpaikat ja he ovat juuri ostaneet asunnon. Täydellinen hetki siis hankkia koiranpentu. He päätyvät ottamaan kotiinsa labradorinnoutaja Marleyn. Eipä aikaakaan kun pentuarki vyöryy päälle: Marleysta kasvaa iso koira, joka menee läpi niin ovista kuin ikkunoista, tuhoaa ukonilmalla kaiken irtaimiston ja heitetään pihalle tottelevaisuuskoulusta. Välillä pariskunta onkin varsin epätoivoinen - millaisen täystuhokoiran he ovat itselleen oikein ottaneet. Sisulla ja päättäväisyydellä he kuitenkin selviävät Marleyn kasvatuksesta.

Useimmat Marleyn pentuajan sekoilut tuntuvat hyvin samastuttavilta. Grogan on onnistunut saamaan kirjaansa hyvin inhimillisen sävyn ja omaelämäkerrallisuus toimii tässä täydellisesti. Marleyn touhut ovat samaan aikaan sekä hupaisia että todellisen tuntuisia, eivät keksimällä keksittyjä. Sen vuoksi tätä kirjaa olikin niin mukava lukea. Esimerkiksi nuoren pariskunnan lähtiessä lomamatkalle he antavat koiranhoitajalle monisivuisen listan asioista mitä pitää muistaa (koiran ulkoiluttamisesta, ruokinnasta, peruskomennoista, punkeista ja muista asioista). Suoraan sanottuna lista oli monilta osin juuri sellainen, jonka voisin kuvitella kirjoittavani oman koirani hoitajalle. Ehkä juuri tämä täydellinen ajankohta teoksen lukemiselle teki siitä minulle niin hyvän lukukokemuksen. Joskus ajoitus on tärkeintä.

Tarina seuraa perheen elämää monia vuosia, paitsi Marleyta niin myös Jennyn raskausaikaa ja lasten syntymää sekä kasvua, muuttoa toiselle paikkakunnalle, Johnin työpaikkojen vaihtumista ja siinä samalla Marley kulkee uskollisesti perheen rinnalla niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. Vaikka moni asia koiran myötä onkin perheelle hankalaa niin loppujen lopuksi siitä tulee niin rakas, ettei asiaa voi tämän paremmin kuvata: "Marley oli ansainnut paikkansa perheessämme. Niin kuin omituinen mutta rakastettu setä, se oli mikä oli. Siitä ei tulisi ikinä Lassieta eikä Benjiä eikä Old Yelleriä, siitä ei tulisi ikinä salonkikelpoista eikä edes torikelpoista. Me tiesimme sen jo. Hyväksyimme sen sinä koirana, mikä se oli, ja rakastimme sitä entistäkin enemmän." (s. 289)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti