Siirry pääsisältöön

Mikko Kamula: Kalevan pojat (Metsän kansa #4)

No tulipa tauko lukemiseen ja bloggaamiseen. Viimeksi olen ollut täällä helmikuussa. Tässä välissä olen muuttanut, rempannut vähän uutta asuntoa, laitellut muutenkin paikkoja kuntoon ja rakentanut arkea. Tähän yhtälöön ei valitettavasti istunut kirjoittaminen, kun päivien päätteeksi on ollut uuvuksissa.

Ikäväkseni ja yllätyksekseni myös lukeminen on ottanut osumaa tänä aikana: Kalevan pojat* on ainoa, jonka olen saanut viime aikoina saatettua loppuun, mutta eipä ihme, sillä tätä kirjaa tulikin jo sormet syyhyten odotettua. Kyseessä on siis neljäs osa Mikko Kamulan suomalaista mytologiaa, kansanperinnettä sekä fantasiaa yhdistelevästä kirjasarjasta: olen kirjoittanut myös sarjan aiemmista osista Ikimetsien sydänmailla, Iso härkä ja Tuonela.

Myyttisiä ja arkisia vihollisia

Kalevan pojat jatkaa tasaisen varmasti Kamulan Metsän kansa -sarjaa. Tämä neljäs osa jatkuu melko lailla siitä, mihin Tuonela jäi. Tietäjän opissa ollut Tenho on palannut tuonelasta yhdessä oppi-isänsä Yörnin äijän kanssa ja toipuu koettelemuksistaan. Heiska asustaa tuoreen vaimonsa Kullan kanssa perheensä talossa mutta haaveilee Olavinlinnan sotilaskoulutuksesta. Varpu puolestaan suree menehtynyttä kihlattuaan.

Kaikkien elämä on muuttumassa. Talvi ei tahdo päästää otettaan, ja Tenho ja Yörnin äijä epäilevät Loviattarella eli Pohjan akalla olevan sormensa pelissä. Ratkaisuna he suunnittelevat matkaa – yhdessä lappalaisten noidan Askan kanssa – etsimään kuuluisia muinaisia jättiläisiä: Kalevan poikia, jotka aikanaan kukistivat Pohjan akan.

Heiska päättää tarttua mahdollisuuteen ja lähtee Kullan kanssa Olavinlinnaan. Venäläiset ovat nimittäin käyneet itärajalla rohkeammiksi ja tehneet enemmän ryöväriretkiä rajan taakse. Olavinlinnan koulutus ei kuitenkaan ole mitään lasten leikkiä, ja sosiaalisetkin suhteet ovat vaihtelevia. Varpu puolestaan auttaa perhettään, mutta pääsee myös taas parantajan hommien makuun, ja käy ilmi, että Varpuakin houkuttaa seurata polkua, joka ei ollut naiselle tuohon aikaan aivan tavallinen.

Tarinaa seurataan siis jälleen kolmen sisaruksen näkökulmasta, vaikkakin nämä tarinan säkeet nivoutuvat enemmän tai vähemmän toisiinsa matkan varrella. Osasta riippuen olen halunnut seurata eri hahmoja erilaisella mielenkiinnolla, mutta huomaan, että suosikikseni on noussut Varpu. Kenties, koska on mielenkiintoista seurata naisen roolia 1400-luvun Suomessa tai koska Varpun elämä on eniten kiinni vanhan kansan arjessa, joten koen oppivani Varpun kautta eniten. Mutta Tenhon ja Heiskankin osuudet kyllä kiehtovat, joten heikkoa lenkkiä ei näissä opuksissa sikäli ole.

Kalevan pojat jatkaa tosiaan tasaista linjaa muiden sarjan osien kanssa, mutta panokset nousevat sarjassa selkeästi – sekä maallisella että myyttisellä tasolla. Loviatar kerää voimiaan ja koettelee ihmiskuntaa siinä, missä venäläiset keräävät joukkojaan itärajalla. Myönnän, että Suomen historian tuntemus on sen verran hatarissa kantimissa, että jouduin vähän lunttaamaan, että Kamula selkeästi petaa teossarjaa kohti vuosien 1495–1497 Vanhaa vihaa.

Aiempiin osiin verrattuna Kalevan pojat on myös selkeimmin väliosa, jossa valmistellaan tulevia tapahtumia. Kirjasta löytyy kyllä loppuhuipennus, mutta se on suhteellisen pieni ja ainakin itselleni jäi lukijana selkeä fiilis siitä, että tämä seikkailu ei ole vielä käyty loppuun. Aiemmat osat sen sijaan samalla rakensivat tulevaa mutta olivat myös enemmän itsenäisiä tarinakokonaisuuksiaan.

Vanhan kansan tavat jäävät vähemmälle huomiolle

Poiketen aiemmista osista Kalevan pojat ei esittele muinaisen Suomen uskomuksia tai tapoja aivan samaan malliin. Tämä herättää kahtalaisia ajatuksia. Kulttuurin selittäminen eksplisiittisesti auki on välillä kaunokirjallisuudessa hieman kömpelöä, kuten kirjoitin aiemmissa arvioissani. Toisaalta muinaisen elintavan ja uskomusten oppiminen samalla, kun seuraa hyvää tarinaa, on ollut sarjan parasta antia.

Metsän kansa on kyllä tämän hetken kiinnostavinta kotimaista fantasiaa. Se, että yhdistetään tosihistoriaa ja muinaisia tapoja fantasiaelementteihin, ei vain lakkaa kiehtomasta. Kamulan kuukauden takainen haastattelu myös nostaa esille sen, miten Kamula näki tässä ”markkinaraossa” mahdollisuuden suomalaisen kansanuskon esiintuomisen nyky-yleisölle, jolta nämä vanhat uskomukset ovat päässeet unohtumaan. Kaikkiaan Metsän kansa ei loista suurten miekka ja magia -taistelujen saralla, vaikka niitäkin löytyy, vaan sen ainutlaatuinen ydin löytyy nimenomaan muinaisuskon herättämisestä eloon – kirjaimellisesti.

Kamula onnistuu kyllä aikeessaan, muuta ei voi sanoa. Aloin itse tämän osan kohdalla myös harkita, josko lukisin Kalevalan uudelleen, sillä Kalevan pojat nostaa mukaan myös kansalliseepoksen elementtejä ja hahmoja.

Yllättävää ajankohtaisuutta

Se, mikä kirjasta jäi sattuneesta syystä päällimmäisenä mieleen – ja mitä Kamula haastattelussaankin mainitsi – oli, miten satojenkaan vuosien aikana tietyt asiat eivät muutu. Kalevan pojissa, Suomen historialle uskollisena, vihollinen löytyy itärajan takaa ja hyökkäystä pelätään. Usein jää unohtumaan, että itänaapurin pelko ulottuu Suomessa kauemmaksi kuin 80 vuoden taakse. Aloin lukea Kalevan poikia juuri Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja ensimmäiset viitteet hyökkäyksistä ja sodista osuivat siten arkaan paikkaan. Näin kirja kuitenkin muistuttaa historiasta ja pitää sen mielessä, mikä on tärkeää, sillä historian tuntemus opettaa paitsi oman maan historiasta myös yleisesti maailmasta.

Kirjan jopa hämmentävä ajankohtaisuus osui kuitenkin oikeaan saumaan siinä mielessä, että Ukrainan sota on saanut arvostamaan Suomea, suomalaisuutta ja itsenäisyyttä taas uudella tavalla. On arvokasta muistaa, mistä omat perinteet ovat peräisin ja mitä tyyppejä me täällä Suomessa ollaankaan. Rakkaus omaa maata kohtaan ei ole häpeä tai väärin, kunhan kansallismielisyys ei muutu vihaksi muita kohtaan.

Lukuhaasteessa sijoitan Kalevan pojat kohtaan 2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa. Lisäksi se sopisi kohtiin 1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota; 4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana; 8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua; 10. Kirjan nimi on mielestäsi tylsä; 19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa; 20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä; 43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan ja 49. Kirja on julkaistu vuonna 2022.

Mikko Kamula: Kalevan pojat (Metsän kansa #4). Gummerus 2022. 714 sivua.

*Kirja on saatu arvostelukappaleena. Kiitos Gummerus!

Kommentit

  1. Minä sijoitin kirjan kohtaan 41 Tenho on aikamoinen supersankari. Loistava kirjasarja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, tämä kommentti oli kadonnut jonnekin blogimme bittiavaruuteen, mutta nyt sain sen ongittua sieltä. Totta, tämä voisi sopia myös kohtaan 41 - olen itse tulkinnut kyseistä kohtaa ehkä turhan kirjaimellisesti ja siksi en olekaan keksinyt siihen vielä mitään luettavaa. :D

      Poista

Lähetä kommentti