Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille

Linnunradan käsikirja liftareille on scifi-kliseillä ilotteleva huumoriteos, josta en kuitenkaan itse saanut juuri kiinni. Koska se on kuitenkin niin älyttömän suosittu, niin jotain huikeaa tässä kirjassa on pakko olla. Luin Linnunradan käsikirjan jo tammikuussa ja olinkin jo kirjoittanut siitä arvostelun, mutta se jäi julkaisematta muuttokiireiden tiimellyksessä ja nyt tietokone on nielaissut sen jonnekin uumeniinsa. Joudun siis kirjoittamaan analyysin ihan puhtaalta pöydältä näin puolen vuoden jälkeen.

Linnunradan käsikirjan päähenkilö on Arthur Dent, joka elää tavallista tylsää elämäänsä Maapallolla. Hänen elämänsä kuitenkin mullistuu eräänä iltana, jota hän viettää ystävänsä Ford Prefectin kanssa. Ford ilmoittaa tulleensa aikanaan Maapallolla avaruudesta ja saaneensa juuri tiedon, että tuona samaisena iltana vain hetken kuluttua koko Maapallo tuhotaan, sillä hyperavaruuteen on rakennettava valtaväylä ja piskuinen maapallo sattuu nyt vain olemaan tiellä.

Tästä alkaa Arthurin elämän seikkailu, kun hän jää ainoaksi Maapallon asukkaaksi, joka selviytyy planeetan tuhosta. Fordin kassa hän seikkailee avaruudesta ja törmää galaksin presidenttiin miehistöinen. He etsivät myyttistä rikkauksien planeettaa. Kaiken takana on kuitenkin vain hiirten (kyllä, hiirten) suuri suunnitelma aikojen takaa.

Kirjan huumori on kaikkiaan liian sekopäistä omaan makuuni. En ole ikinä ollut parodioiden erityinen ystävä – varsinkaan, koska ne toteutetaan liian usein slapstick-tyyliin, joka ei yksinkertaisesti iske. Ja nyt tuntui, etten edes saanut punaisesta langasta kiinni, joten kenties en ole kovinkaan suuri scifin-tuntija. Ymmärrän kyllä yleisen sekoilun avaruudessa ja turhan monimutkaisten termien olevan osa scifikirjoja ja -leffoja, mutta parodiana se ei naurattanut eikä oikeastaan herättänyt tunteita mihinkään suuntaan.

Hiirikuvio meni puolestaan ihan yli hilseen, mutta onhan se kaikessa täydessä absurdiudessaan melko huvittava. Ymmärrän täysin, miksi jotkut ihmiset tämänkaltaisesta huumorista pitävät: yllättävyys ja absurdius ovat omankin huumorin ytimessä, mutta kohellus ja ylilyönnit veivät tästä itseltäni maun. Baabelinkala (korvaan pistettävä kala, joka tulkkaa eri kielet automaattisesti) puolestaan kuulostaa nerokkaalta ja tosielämässäkin kätevältä kapistukselta. Adams taisi ennustaa Google Translaten.

Linnunradan käsikirja on pinnan alla kriittinen ihmiskuntaa kohtaan ja ihan syystä. Myös avaruuden eri olennot kulkevan dollarinkuvat silmillä ja ajattelevat omaa etuaan. Pidin myös kirjan uskontokriittisyydestä. Huumori onkin yksi keino käsitellä maailman epäkohtia. Nämä kaikki kriittiset elementit hukkuvat tosin helposti kaiken parodian alle (mikä onkin parodioiden tarkoitus, tiedän).

Romaanissa kuvataan erilaisia avaruusolentoja ja niiden ominaispiirteitä. Stereotypiat ovat vallitsevia ja romaanissa täysin ongelmattomia. Tästä huolimatta kaikki hahmot jäävät ohuiksi. ”Erilaisuuksistaan” ja eroavaisuuksien aiheuttamista hauskuutuksista huolimatta kaikki hahmot vaikuttavat oikeastaan aika samanlaisilta.

Naisia romaanissa on vain yksi, tietenkin. Tämäkin voisi olla osa kirjan parodiaa scifistä, jossa valtaosa hahmoista on miehiä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Valitettavasti tämä nimenomainen asia ei kuitenkaan ole osa Linnunradan käsikirjan huumoria, vaikka se on yksi genren silmiinpistävimmistä piirteistä modernille lukijalle. Adams kirjoitti teoksen kuitenkin jo 1979, joten ehkä sukupuolten moninaisuuden puutetta voi katsoa läpi sormien.

Yksi syy siihen, miksi kaikesta kohelluksesta on ollut vaikea saada kiinni, voi olla se, että Adams teki tarinansa alun perin radiokuunnelmaksi. Vaikka se on sen jälkeen sovitettu useisiin formaatteihin, kuten kirjaksi, kirjasarjan alkuperä varmasti vaikuttaa siihen, että kokemus jäi ohueksi.

Sarjassa on useampiakin osia, ja luin vasta ensimmäisen: ehkä sarja saa tulta alleen tämän jälkeen. Voi kuitenkin olla, että lukukunnianhimoni myös jää tähän ensimmäiseen osaan. Olen turhautuneessa mielipiteessäni monien mielestäni varmasti kerettiläinen, kun kyse on tällaisesta klassikkoteoksesta. Tästä johtuen suosittelenkin lukemaan Linnunradan käsikirjan – varsinkin, jos pitää parodioista – ja muodostamaan oman mielipiteensä. On tämä sen verran suosittu ja klassikon arvonimen saanut teos. 

Lukuhaasteessa sijoitan Linnunradan käsikirjan liftareille kohtaan 40. Kirja kertoo maasta, jota ei enää ole (joo, venytin tämän kohdan rajoja hieman :D). Lisäksi se sopisi kohtiin 6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija ja 11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä.

Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille. WSOY 2020 (1981). 156 sivua / 5h 24 min (äänikirja). Lukija: Aku Laitinen. Suom. Pekka Markkula. Alkuteos: The Hitchhiker's Guide to the Galaxy (1979).