Siirry pääsisältöön

Tommi Kinnunen: Pimeät kuut

Elna Suorajärvi aloittaa elokuussa 1947 Niemen koulun opettajana. Jatkosodan jälkeinen jälleenrakennus on alkanut, mutta uutta koulurakennusta ei Neuvostoliiton rajalle keskelle metsää ole saatu vielä tehtyä eikä koululle vie tietäkään vaan opettajatar kuljetetaan uuteen työhönsä veneellä järven poikki. Koulurakennus on pahainen homeinen parakki, jossa on luokkahuone ja opettajan asuinhuone. Kuusikymppisellä Elnalla on työkokemusta, mutta silti tuntuu hankalalta aloittaa, kun luokkahuoneesta ei löydy edes lyijykyniä saati mitään muuta opetusvälinettä. Niin vain hän kuitenkin saa kaiken kokoon ja opettaa koko lukuvuoden tuossa pienessä koulussa huolimatta kehossa riehuvasta MS-taudista ja kipeistä muistoista, jotka valtaavat mielen talven pimeyden tullessa.

Tommi Kinnusen uutuusromaani Pimeät kuut meni todella ihon alle. Nopea- ja helppolukuinen romaani on sanoiltaan kevyt, mutta sisällöltään kaikkea muuta. Se käsittelee vanhenevan naisen tarinaa, sitä mitä kaikkea sota on tehnyt ihmismielelle, yksinäisyyttä, väsymystä ja uupumusta. Kinnunen kirjoittaa hyvin tarkkanäköisesti vuodenkulusta, ihmisistä ja tuntemuksista sijoittaen tarinan taitavasti historialliseen viitekehykseensä. Olen nauttinut kaikista Kinnusen romaaneista (edellistä lukuunottamatta, koska sitä en ole vielä ehtinyt lukea), mutta taas voi sanoa, että jälleen loistava romaani häneltä! Mielestäni tähän mennessä paras. 

Eniten nautin tässä romaanissa opettajuuden kuvauksesta, koska olen itsekin opettaja. Kinnunen on myös opettaja ja uskon hänen ammentaneen romaaniin paljon omia kokemuksiaan. Hän kuitenkin onnistuu taitavasti sijoittamaan opettajuuteen liittyvät pohdinnat 40-luvun opettajattaren kehykseen. Paljon samaa on toisaalta näissä pohdinnoissa mitä nykyäänkin – yhä tuntuu, että opettajien selkänahoista yritetään repiä mahdollisimman paljon irti. Kinnunen itse on puhunut koronavuoden jälkeisestä työuupumuksestaan ja tästäkin romaanista kumpusivat nuo ajatukset esille. Naurahdin ääneen, kun romaanissa Elna kysyy koulun johtokunnalta, että miksei vain palkattaisi siivoojaa, joka samalla opettaisi, jos hänen kerran pitää ryhtyä opettamisen ohella myös ulkohuussin siivoojaksi. Elnalle opettajuus ei myöskään ole mikään kutsumusammatti ja tätäkin aihetta pohditaan romaanissa moneen otteeseen. Itsekään en koe, että ammattini olisi minulle kutsumus, se on työ siinä missä mikä tahansa muukin. Miksi juuri opettajuutta monesti kuvataan tämän kutsumuksen kautta?

Romaani kuitenkin antaa varmasti paljon muillekin kuin opettajille. Se puhuu todella universaalisti kipeistä muistoista, jaksamisesta ja yksinäisyydestä. Pitkien talvikuukausien aikana Elnalle jää aikaa ajatella sitä, mitä on jättänyt taakseen. Hän miettii väkivaltaista sisartaan Sallia, sairaalavuoteelle jätettyä Niiloa ja sitä, miten ihmeessä jaksaa vielä kun oma terveys ei kestä enää. Silti hän vain siirtää hetekan luokkahuoneen puolelle ja opettaa tarvittaessa makuultaan, kun ei muuten enää pysy pystyssä. Sisukas Elna ei todellakaan anna periksi vaan jatkaa eteenpäin, koska ei muutakaan osaa. 

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Pimeät kuut kohtaan 31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää.

Tommi Kinnunen: Pimeät kuut. Wsoy 2022. 284 sivua. 

Kommentit

Lähetä kommentti