maanantai 13. lokakuuta 2014

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia (Elina)


Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia
Otava 2014
286 sivua

Pajtim Statovcin esikoisromaani Kissani Jugoslavia on ehtinyt saada paljon huomiota eikä suotta. Se on koskettava ja todentuntuinen kertomus maahanmuuttajaperheestä. Jugoslaviasta kotoisin oleva Bajram ja hänen vaimonsa Emine tuovat perheensä Suomeen. Romaani seuraa läheltä Eminen elämää jo ennen avioliittoa ja rinnakkain hänen poikansa Bekimin elämää Suomessa nuorena aikuisena.

Eminen elämä muuttuu avioliitossa ja mielestäni takaumat 1980-luvulle hänen elämäänsä kotiseuduilla keskellä Jugoslavian maaseutua ovat teoksen mielenkiintoisinta antia. Sukupuoliroolit ovat tiukat ja Emine naitetaan jo nuorena Bajramille, joka vaikuttaa kaikkien mielestä hyvinkin täydelliseltä mieheltä kaikkine rikkauksineen ja lupaavine ammatteineen, joskin mielikuva sittemmin rapisee.

Eminen pojan Bekimin elämä Suomessa sen sijaan koostuu lähinnä baareista toiseen hyppelystä, opiskeluelämästä, irtosuhteista ja oman itsensä ja seksuaalisen suuntautumisensa etsimisestä. Bajramille ei anneta omaa puheenvuoroa vaan hänen hallitseva otteensa perheestä tulee esiin Eminen ja Bekimin kertomusten kautta. Bajramille on kaikista vaikeinta sopeutua uuteen maahan ja kulttuuriin eikä hän haluaisi lastensakaan sopeutuvan vaan hänen silmissään kiiltelee vielä mahdollisuus kotimaahan paluuseen.

Romaani tuntuu muuten hyvin realistiselta kerronnaltaan, mutta yhtäkkiä kuvaan astuu Bekimin homobaarista mukaansa ottama kissa, joka saa inhimilliset piirteet. Kissa juttelee hänelle ja ottaa ihmisen muodon, mutta syö silti kissanruokaa. Bekim ottaa kotiinsa kissarakastajansa lisäksi boakäärmeen, vaikka hän on nuorena nähnyt yöstä toiseen toistuvia painajaisia käärmeistä. Käärme edustaa hänelle kuristavaa otetta pitävää isää ja kissa rohkeaa äitiä, joka uskaltaa lopulta päästää irti juuristaan ja entisestä elämästään. Tämä symboliikka hallitsee vahvasti romaania ja kissakuvat toistuvat sen läpi kauttaaltaan myös Eminen elämässä.

Romaani on hyvin monitasoinen. Se on paitsi kuvaus maahanmuuttajien vaikeuksista ja toiseen kulttuuriin sopeutumisesta niin romaani isän ja pojan välisistä suhteista sekä miehen ja naisen välisistä suhteista. Se kuvaa sukupolvien välisiä vaikeuksia, irtonaisuutta ja yksinäisyyttä. Kaikki romaanin palikat kuitenkin sulautuvat toisiinsa hyvin ja kertomus etenee vaivattoman oloisesti sekä on kieleltään rikasta. Välillä romaanin kuvaukset ovat suorastaan karmivia, välillä taas hyvinkin arkisia ja jonkinlainen tasapaino kuitenkin säilyy läpi romaanin. Henkilöhahmojen kuvaus on sen verran vangitsevaa, että jään mielenkiinnolla odottelemaan kirjailijan seuraavaa romaania.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti