Sophie Kinsella: Shopaholic to the Rescue
Bantam Press 2015
310 sivua
Joulun alla huomasin, että Shopaholic-sarjaan on juuri ilmestynyt uusi osa ja pitipä sekin saada omaan kirjahyllyyn. Romaani tuli luettua jo kuukausi sitten, mutta postaaminen on venähtänyt. Muutama muukin kirja odottelee jo pinossa, että saisin kirjoitettua niistä.
Sarjan edellisestä osasta löytyy postaus täältä. Edellinen osa ei ehkä ollut mielestäni parhainta mitä sarjassa on nähty, mutta tämä osa taas oli hitusen parempi. Edellinen osa päättyy siihen, että Becky on yhä Amerikassa, mutta hänen isänsä sekä ystävänsä Suzen aviomies Tarquin ovat yllättäen kadonneet. Becky apunaan Suze, äitinsä ja tämän ystävä Janice, Luke, tytär Minnie sekä hyvin avuliaaksi viime aikoina osoittautunut entinen vihollinen Alicia lähtevät matkailuautolla ajamaan Los Anglesista Vegasiin etsien Grahamia ja Tarquinia. Johtolangat ovat alkuun vähissä, mutta onneksi puhelinyhteys lopulta saadaan ja heillä on sovittuna tapaaminen kadonneiden kanssa Vegasissa.
Las Vegasin osuus on mielestäni romaanin parhaimmistoa. Becky kokeilee uhkapelejä ja ihastuu Vegasin turhamaisiin turistikohteisiin. Vegasissa myös Luken äiti Elinor ja Beckyn suunnittelijaystävä Danny ryntäävät apuun. Beckyn isä ja Tarquin eivät kuitenkaan ilmesty sovitusti paikalle, joten porukan täytyy lähteä etsimään Beckyn isän vanhoja ystäviä, joiden perässä tämä on lähtenyt suorittamaan jotakin salaista tehtävää.
Becky ei tässäkään osassa juuri shoppaile kuten ei edellisessäkään, sillä jokin tuntuu alituiseen painavan hänen mieltään. Hänestä tuntuu, että hänellä ei ole oikeutta ostaa itselleen mitään - onhan hän syyllinen isänsä ja Tarquinin katoamiseen. Isä yritti selittää hänelle ystävistään aiemmin, mutta Becky ei kuunnellut lainkaan. Lisäksi välit Suzeen ovat katkeamispisteessä, sillä Alicia on ryhtynyt Suzen uudeksi parhaaksi ystäväksi. Becky on kuitenkin varma, että Alicialla on joitakin taka-ajatuksia. Miksi hän muuten olisi lähtenyt matkalle mukaan?
Etsintä vie kokoonpanon Las Vegasista eteenpäin suurille maalaismarkkinoille Arizonaan Tucksoniin. Las Vegasin tapahtumat palauttavat uskoni Beckyyn, vaikka sen jälkeen romaanin juonikuvio tuntuu olevan välillä hieman hukassa ja turhan pitkitetty. Huumori kumpuaa monilta osin esimerkiksi Beckyn äidin ja Janicen hölmöilyistä sekä tekstiä rytmittävistä Beckyn sähköposteista entiselle pankinjohtajalle Derek Smeathille, joka on vanha tuttavuus sarjan ensimmäisistä osista. Tästäkin osasta siis paistaa kyllä, että sarjassa on jo roppakaupalla kirjoja ja uusien ideoiden kehittely on alkanut tulla haasteelliseksi. Juoni itsessään ei ole lopulta kovin kummoinen ja tuntuu epäuskottavaltakin. Toisaalta se mahdollistaa matkustelun ympäri maata, mikä taas saa hahmoista enemmän irti. Silti toivon, että jos sarja vielä jatkuu niin tapahtumat palaavat taas tuttuun Britanniaan, minne ne parhaiten sopivat.
Kommentit
Lähetä kommentti