Agatha Christie: Mykkä todistaja (Elina)

Agatha Christie: Mykkä todistaja

Wsoy 1985

332 sivua

Suom. Kari Ahonen

Alkuteos: Dumb Witness. 1937.

Agatha Christien Mykkä todistaja on viimeinen kesällä lukemani kirja ja sitten pääsenkin kirjoittelemaan jo enemmän ajantasaisista lukemisistani. Mykkä todistaja vie lukijan Market Basingin pikkukylään Englannin maaseudulle. Rikas vanhapiika Emily Arundell on kuollut ja jättänyt koko omaisuutensa seuraneidilleen miss Lawsonille. Hercule Poirot saa kirjeen ja hän näyttää sitä Hastingsille mietteissään, sillä kirje on kirjattu huhtikuussa, kaksi kuukautta takaperin. Miss Arundell kaipaa kipeästi Hercule Poirot'n apua ja tämä lähtee heti Market Basingiin saadakseen vain kuulla, että Arundell on menehtynyt. 

Hercule Poirot on kiinnostuvinaan miss Arundellin talosta ja jää paikkakunnalle tehdäkseen tutkimuksia. Hänen selvitettäväkseen jää, kuoliko miss Arundell täysin luonnollisesti vai oliko kyseessä murha. Lisäksi hänen pitäisi saada selville kuka murhan olisi voinut tehdä ja miten. Christielle tyypilliseen tapaan näyttämölle marssitetaan iso joukko Arundellin sukulaisia, joilla kaikilla on pulaa rahasta: sisarusten lapset Charles, Theresa ja Bella perheineen. Romaanin nimi viittaa sen sijaan Arundellin koiraan, terrieri Bobiin, josta hän viimeisinä hetkinään hourailee. Bobilla on tapana leikkiä pallollaan portaissa, joissa Arundell kaatui vain paria viikkoa ennen kuolemaansa. Terrieristä romaani saa ehdottomasti lisäpisteitä, en äkkiseltään muista yhtäkään Christien dekkaria, jossa koira olisi saanut näin paljon tilaa kerronnassa. Harmi, ettei koira ole päässyt kansikuvitukseen.

Mykkä todistaja on klassinen Christie-dekkari Hercule Poirot'n tapaan ja se vilisee pikkukaupungin väkeä, vääriä johtolankoja, epäselviä tapahtumia sekä todistajien epämääräisiä lausuntoja. Kaikkinensa se on siis aivan mukavaa luettavaa dekkarinälkään. Hahmot ovat Christielle hyvin tyypillisiä ja ihmissuhteiden dynamiikka on tärkeä osa tarinaa. Arundell ei ollut lainkaan tyytyväinen sukunsa nuorempaan polveen. Hulttio Charles on ainaisessa rahapulassa, mutta voisiko hän kuitenkaan olla sentään murhaaja. Theresa on tietoinen viimeisimmistä muotivirtauksista, mutta hän laittaa rahansa turhuuksiin ja on kihlautunut nousukkaan kanssa. Theresaa jäljittelee hänen serkkunsa Bella, joka on kenties hyvä äiti, mutta täysin tylsä ja on mennyt vieläpä naimisiin kreikkalaisen lääkäri Tanioksen kanssa. Arundellin mielestä ulkomaalaisiin ei voi ainakaan luottaa. 

Lukuhaasteessa sijoitan romaanin kohtaan 34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt. Tähän kohtaan voisi toki sijoittaa kaikki Christien romaanit, jotka kertovat pääasiassa 1900-luvun alkupuoliskosta. Tässä romaanissa mainitaan erityisesti vuoden olevan 1936. Aivan kaikissa Christien romaaneissa ei alleviivata ajankohtaa niin tarkasti, mutta toki romaanista voisi monilta osin päätellä mihin ajanjaksoon se sijoittuu: esimerkiksi onhan Arundellilla vielä taloudessaan niin seuraneiti, palvelijatar kuin keittäjätärkin. Suomennos on valitettavasti myös hieman vanhahtava kieleltään. Tämä oma painokseni kirjasta on 80-luvulta, mutta ilmeisesti suomennos on tehty jo 50-luvulla.