Agatha Christie: Poirotin lyhyet jutut
Wsoy 1976
246 sivua
suom. Aulis Rantasen johtama Kouvolan kieli-instituutin 2. kurssi 1975-76
Alkuteos: Poirot's Early Cases. 1974.
Poirotin lyhyet jutut on Agatha Christien klassinen novellikokoelma täynnä ihania lyhyitä Hercule Poirot'n seikkailuja. Kyseessä on yksi viimeisimpiä Christien tuotoksia. Englanninkielinen nimi (Early Cases) paljastaa, että kyseessä ovat Hercule Poirot'n varhaiset jutut, mutta jostain syystä teos on käännetty hölmösti Poirotin lyhyiksi jutuiksi. Luulin, että tämä johtuisi siitä, että Christien ensimmäinen novellikokoelma Poirot Investigates (vuodelta 1924) on käännetty nimellä Poirotin varhaiset jutut, mutta huomasin että tuo käännös onkin vasta vuodelta 1982, joten sekään ei selitä tätä omituista käännöstä. Niin tai näin, lyhyissä jutuissa on kuitenkin kyse Hastingin kertomista Poirot'n onnistuneista varhaisista jutuista heti sen jälkeen kun hän on ratkaissut Stylesin tapauksen.
Useat näistä tarinoista olivat jo hirveän tuttuja Hercule Poirot -televisiosarjasta. Esimerkiksi novellit Cornwallin mysteeri, Suklaarasia, Kukkatarha, Hunnutettu nainen ja Voitontanssiaisten tapaus on myös televisioitu. Tai itse asiassa suurin osa kaikista kuudestatoista novellista on. Tämän vuoksi sijoitankin tämän novellikokoelman lukuhaasteessa kohtaan 32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta. En nyt sitten tiedä onko tuo kyseinen tv-sarja kovin suurta taidetta, mutta ehkä tämä nyt tähän lukuhaasteeseen kuitenkin kelpaa. Monet novellit tuntuivat tutuilta myös sen takia, että niiden juonikuvioissa on samaa Christien muiden romaanien kanssa. Kenties osa näistä onkin jalostunut tästä lyhyestä novellista pidemmäksi romaaniksi.
Poirotin lyhyet jutut on Agatha Christien klassinen novellikokoelma täynnä ihania lyhyitä Hercule Poirot'n seikkailuja. Kyseessä on yksi viimeisimpiä Christien tuotoksia. Englanninkielinen nimi (Early Cases) paljastaa, että kyseessä ovat Hercule Poirot'n varhaiset jutut, mutta jostain syystä teos on käännetty hölmösti Poirotin lyhyiksi jutuiksi. Luulin, että tämä johtuisi siitä, että Christien ensimmäinen novellikokoelma Poirot Investigates (vuodelta 1924) on käännetty nimellä Poirotin varhaiset jutut, mutta huomasin että tuo käännös onkin vasta vuodelta 1982, joten sekään ei selitä tätä omituista käännöstä. Niin tai näin, lyhyissä jutuissa on kuitenkin kyse Hastingin kertomista Poirot'n onnistuneista varhaisista jutuista heti sen jälkeen kun hän on ratkaissut Stylesin tapauksen.
Useat näistä tarinoista olivat jo hirveän tuttuja Hercule Poirot -televisiosarjasta. Esimerkiksi novellit Cornwallin mysteeri, Suklaarasia, Kukkatarha, Hunnutettu nainen ja Voitontanssiaisten tapaus on myös televisioitu. Tai itse asiassa suurin osa kaikista kuudestatoista novellista on. Tämän vuoksi sijoitankin tämän novellikokoelman lukuhaasteessa kohtaan 32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta. En nyt sitten tiedä onko tuo kyseinen tv-sarja kovin suurta taidetta, mutta ehkä tämä nyt tähän lukuhaasteeseen kuitenkin kelpaa. Monet novellit tuntuivat tutuilta myös sen takia, että niiden juonikuvioissa on samaa Christien muiden romaanien kanssa. Kenties osa näistä onkin jalostunut tästä lyhyestä novellista pidemmäksi romaaniksi.
Kaikkiaan tätä novellikokoelmaa oli varsin mukavaa lukea. Luinkin tämän tosissaan jo kesälomalla heinäkuussa enkä tietenkään jaksa enää edes sen tarkemmin jokaista novellia erikseen muistaa. Kesälukemisena Poirot-tarinat ovat kuitenkin verrattomia ja muistan kyllä nauttineeni tämän kokoelman lukemisesta. Näissä tarinoissa ovat tietenkin mukana myös aina niin ihanat hahmot Hastings (kertojana) sekä komisario Japp.
Christie onnistuu hyvin pitämään juonikuvionsa kasassa ja hänen arvoituksensa toimivat hyvin myös novellimuotoisina. Toisaalta novellit ovat myös hyvin tiiviitä ja useat uudet henkilöhahmot aiheuttavat lukijalle ongelmia pidemmällä juoksulla. Näitä novelleja on mukava lukea aina yksi silloin ja toinen tällöin. Huomasin ainakin itse, etten oikein pystynyt keskittymään kovin moneen novelliin peräkkäin, koska aloin sekoittaa juonikuvioita ja hahmoja keskenään. Yksittäin luettuina nämä ovat kivoja välipaloja pidempien romaanien keskelle. Erityisen kutkuttavia ovat mielestäni ainakin Lemesurierien perintö sekä kokoelman päättävä Kukkatarha. Market Basingin arvoitus taas on sinänsä hauska, että toisessa kesällä lukemassani Christien romaanissa Mykkä todistaja tapahtumapaikkana on myös Market Basing.
Kommentit
Lähetä kommentti