perjantai 17. marraskuuta 2017

Elena Ferrante: Uuden nimen tarina (Elina)


Elena Ferrante: Uuden nimen tarina. Nuoruus.
WSOY 2017
suom. Helinä Kangas
508 sivua
Alkuteos: Storia del nuovo cognome. 2012.

Luin Elena Ferranten Napoli-sarjan ensimmäisen osan Loistava ystäväni toukokuussa ja nyt sain käsiini kirjastosta sarjan seuraavan osan. Oli mukavaa palata napolilaiseen ilmapiiriin jo näin pian. Tämä osa jatkaa suoraan siitä mihin edellinen päättyi eli Lilan ja Stefanon häistä. 16-vuotias Lila menee naimisiin kauppiaan pojan kanssa kun taas hänen ystävänsä, romaanin kertoja, Elena jatkaa opiskeluaan.

Ystävättärien tiet erkaantuvat monessa kohtaa tämän romaanin aikana. Elena lähtee Pisaan opiskelemaan kun taas Lila muuttaa tuoreen aviomiehensä kanssa uuteen kerrostaloon kalliille alueelle. Päällisin puolin hän näyttää elävän ylellistä elämää, mutta melko pian avioiduttuaan hän huomaa, ettei mies ole kuitenkaan se oikea ja joutuu alistumaan tämän pahoinpideltäväksi heti hääyöstä alkaen. Elämä 60-luvun Napolissa ei suinkaan ole helppoa ja Ferrante kuvaa oivasti yhteiskunnan tilaa: Lilan pitää mukautua uuteen kotivaimon rooliinsa ja häneltä odotetaan jälkikasvuakin. Miesten maailma sen sijaan on väkivaltainen ja korruptoitunut. Elena taas on opiskeluidensa osalta hieman hukassa ja hän yrittää häivyttää murrettaan ja osaamattomuuttaan.

Vaikka edellisen osan lukemisesta ei minulla ollut kovinkaan kauan vierähtänyt aikaa, niin pitipä palautella taas ensi alkuun hieman mieliin korttelin nuorison nimiä. Vaikka romaanin päähenkilöt ovat toki Elena ja Lila niin kuvataan siinä koko naapuruston nuorten tekemisiä ja menemisiä. Elena ja Lila rakastuvat myös samaan poikaan, Ninoon. Elena on tähän ensimmäisenä ihastunut, mutta kuin esimerkkiä noudattaen Lila ihastuu myös tuohon aluksi vastenmielisenä pitämäänsä poikaan. Nuoret lähtevät yhdessä myös rantalomalle. Vaikka lomaa kuvataan perinpohjaisesti ja välillä vähän turhankin, niin kertoo se kuitenkin paljon näiden henkilöiden nuoruudesta, siitä että he ovat jo erkaantuneet kodistaan ja perheestään. Elena ei kuitenkaan ole päästänyt vielä irti ajatuksestaan, että Lila on häntä fiksumpi ja valovoimaisempi.

Jälleen luin tämän romaanin vauhdilla, lähestulkoon yhdellä istumalla. Tälläkin kerralla osasyyllisenä oli kirjaston lähestyvä eräpäivämäärä, mutta yllättävän kevyesti tuntui viisisataa sivua hupenevan kun oli hyvä lukuromaani edessä. Helmetin lukuhaasteessa sijoitan romaanin kohtaan 26. sukutarina. Toki Uuden nimen tarina on paljon muutakin kuin sukutarina ja ennen kaikkeahan se on tarina ystävyydestä, ei suvusta. Kuitenkin koen, että perheen ja taustan merkitys on näissä Napoli-romaaneissa hyvin suuressa osassa. Lila on jäänyt perinteisen roolin vangiksi kun taas Elena pyrkii irrottautumaan suvun perinteistä ja aloittamaan omaa polkuaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti