Agatha Christie: Kirstun arvoitus (Elina)

Agatha Christie: Kirstun arvoitus ja muita kertomuksia

WSOY 1999

202 sivua

suom. Jukka Saarikivi

Alkuteos: While the Light Lasts and other stories

Pieni bloggaustaukoni venähti huomaamatta puolen vuoden mittaiseksi, mutta nyt täällä taas kirjoittelemassa luetuista kirjoista. Vakaa aikomukseni on yrittää blogata kaikista kesän aikana lukemistani kirjoista, mutta katsotaan nyt miten paljon enää muistan kaikista. Yritän laittaa ainakin kuvan ja muutaman sanasen jokaisesta luetusta kirjasta, niin jää itsellekin joku jälki tänne blogiin mitä kaikkea on tullut luettua.

Ensimmäisenä aloitan tästä Agatha Christien novellikokoelmasta Kirstun arvoitus ja muita kertomuksia, jonka sijoitan lukuhaasteessa kohtaan 25. novellikokoelma. Teos sisältää seitsemän kertomusta, jotka Christie on kirjoittanut alunperin aikakauslehtiin 1920-1930 -luvuilla, kaksi Poirot-kertomusta sekä Tony Medawarin johdannon ja jälkisanat kustakin kertomuksesta. Mielestäni Medawarin kirjoitukset novelleista ja Christien tuotannosta olivat erittäin mielenkiintoisia ja hyvä lisä kokoelmaan.

Myönnettävä on, että kovinkaan moni novelli tästä kokoelmasta ei tehnyt mitään lähtemätöntä vaikutusta. Christie on ehdottomasti parhaimmillaan salapoliisiromaanikirjailijana. Kirstun arvoituksen novelleista vain muutama on klassinen salapoliisitarina. Toki hänen novellinsa ovat mukavia luettavia ja monissa niistä on kutkuttavia juonikuvioita, mutta sen kummemmin ne eivät jää mieleen. Varsinkin kun lukemisesta on kulunut jo useampi kuukausi niin oli hyvin hankalaa palautella mieliin mitä novelleissa tapahtuikaan. 

Useassa kokoelman novellissa on romanttisia piirteitä. Christie toki kirjoitti myös rakkausromaaneja nimellä Mary Westmacott ja näistä novelleista ainakin Vanki perustuu kolmiodraamalle ja myös Yksinäinen jumala on rakkaustarina. Yksinäisessä jumalassa näkyy myös Christien kiinnostus arkeologiaan. Useammassa novellissa on myös hieman yliluonnollisia piirteitä ja elementtejä, joita Christien romaaneissa ei niin usein ole. Esimerkiksi Unen talo ja Niin kauan kuin valoa riittää ovat molemmat julkaistu ensimmäistä kertaa jo 1920-luvulla ja ne todella tuntuvat varhaisilta töiltä ollessaan hyvin erilaisia verrattuna mihin tahansa Christien myöhäisempään tuotantoon. 

Muutama Poirot-novellikin joukkoon toki mahtuu: Bagdadilaisen kirstun arvoitus ja Jouluseikkailu. Nämä ovat ymmärtääkseni alkuperäisiä versioita novelleista, jotka ovat ilmestyneet kokoelmassa Seikkaileva jälkiruoka. Kyseistä kokoelmaa en ole lukenut, mutta myönnettävä on, että nämä olivat mielestäni tämän kokoelman parhaita. Kenties tuttu päähenkilö tekee novelleista helpommin lähestyttäviä. Jouluseikkailussa Poirot on kutsuttu viettämään joulua suureen kartanoon ja tapahtumat lähtevät liikkeelle kun luumuvanukkaasta löytyy rubiini. Tässä kertomuksessa on monia Poirot-tarinoissa toistuvia elementtejä kuten suljettu ympäristö ja tietyt samanlaiset henkilöhahmot kuten varakkaat omistajat sukulaisineen ja palvelusväki. Mielenkiintoista olisi lukea myös tuo myöhäisempi versio tästä novellista.