David Walliams: Herra Lemu (Elina)

David Walliams: Herra Lemu

Tammi 2009

256 sivua

Alkuteos: Mr Stink

suom. Jaana Kapari-Jatta

kuvitus: Quentin Blake

Herra Lemun takakannessa näyttelijää ja lastenkirjailijaa David Walliamsia tituleerataan "uudeksi Roald Dahliksi".  Suuret ovat saappaat täytettävänä, mutta varsin mainiosti Walliams kuitenkin suoriutuu. Dahl on tietysti yksi lapsuuden suosikkikirjailijoistani, joten innolla lähdin lukemaan Walliamsia enkä joutunut pettymään. Yhtymäkohtia Dahliin on todellakin runsaasti ja vielä kun kuvittajana on Dahlin kirjoista tuttu Quentin Blake niin välillä pohdin, että olisipa Dahl jotain tällaista voinutkin kirjoittaa. Toki aika ja lähtökohdat ovat varsin erilaiset, mutta kaikkiaan Walliamsin teos on erittäin hyvä.

Herra Lemu on lemuava (siis toden teolla haiseva) kulkuri, joka asuu eräällä puistonpenkillä. 12-vuotias tyttö Chloe on kovin kiinnostunut siitä, kuka herra Lemu on ja miksi hän on koditon. Chloe lähtee tarjoamaan apua herra Lemulle ja päätyy lopulta piilottamaan tämän kotipihansa puutarhavajaan. Chloen hyväntahtoiselle "iskälle" tämä järjestely sopii, koska Chloe on luvannut olla hiiskahtamatta äidilleen iskän jääneen työttömäksi. Vaalikampanjaan keskittynyt turhamainen äiti sen sijaan ei tiedä vajassaan asuvasta kulkurista mitään eikä sellaista haisevaa herraa kotiinsa (tai edes pihalleen) huolisikaan. Lisäksi Chloen rasitteena on raivostuttava pikkusisko Annabelle, jonka aika onneksi kuluu lukuisissa harrastuksissa ravatessa ja äitiä miellyttäessä.

Henkilökaarti on kirjassa monipuolinen, joskin lastenromaaneille hyvin tyypillinen. Päähenkilö Chloe on hyväsydäminen, mutta koulukiusattu tyttö, joka hakee hyväksyntää vanhemmiltaan. Iskä on hiirulainen, joka ei uskalla uhmata perheen äidin hirmuvaltaa saati ilmoittaa jääneensä työttömäksi autotehtaalta. Chloe toivoisi äitinsä huomiota, mutta äitiä ei kiinnosta kuin oma vaalikampanjansa. Herra Lemu taas on aivan kummallinen tyyppi, joka syö taskustaan kaivamallaan hopealusikalla ja huolehtii, etteivät ohiajavat autot roiskuta kuraa Chloen niskaan, mutta toisaalta hän ei ole vuosikausiin käynyt suihkussa tai pessyt koiraansa Herttuatarta.

Teoksen huumori vetoaa varmasti kohdeyleisöön. Aikuislukijallekin teos on hurjan hauska, mutta toisaalta lopussa todella surullinen. En ole pitkään aikaan lukenut lastenkirjaa, joka olisi ollut yhtä koskettava. Herra Lemun sanoma on, ettei kannata tuomita ketään ulkonäön perusteella. Ystäviä voi löytyä yllättäen, kun ei ole ennakkoluuloinen tai anna erilaisuuden häiritä. Mielestäni nämä ajatukset ovat tärkeitä juttuja juuri lapsille ja nuorille mietittäviksi. Lämmöllä voinkin tätä kirjaa suositella kaikenikäisille lukijoille.

Lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 1. Kirjassa muutetaan (Herra Lemu muuttaa puutarhavajaan). Se sopisi myös kohtiin: 15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja, 19. Kirja käsittelee vanhemmuutta, 28.  Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä, 40. Kirjassa on lemmikkieläin ja 47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta.