Teemu Manninen: Lohikäärmeen poika

Teemu Manninen: Lohikäärmeen poika

Tammi 2007

88 sivua

Lohikäärmeen poika on Teemu Mannisen toinen runokokoelma. Olen lukenut kokoelman ensimmäisen kerran varmaan kymmenisen vuotta sitten, todennäköisesti aika pian sen ilmestymisen jälkeen ja muistan, että tuolloin kokoelma kolahti. Nyt satuin näkemään kokoelman kirjaston hyllyssä, nappasin sen mukaani enkä enää kymmenen vuoden jälkeen ollut ihan yhtä ihastunut.

Kokoelman punaisena lankana lienee runouden itsensä tulkinta, mikä ilmenee tiuhoina viittauksina antiikin runouteen kuten pastoraaleihin, hymneihin ja elegioihin sekä muihin runouden lajeihin. Niihin on kuitenkin iloisesti yhdistelty nykymaailmaa kuten espoolaisia marketinhyllyjä pastoraalissa tai Indiana Jonesille omistettu elegia.

Ylevää runoutta rinnastetaan myös teinien nettimaailman kieleen tai siihen mitä teinien internetkieli oli vuonna 2007. Nyt luettuna viittaukset teinien slangiin internetin chat-palstoilla tai foorumeilla tuntuvat hieman jo oman aikansa tuotteilta. Nykyteinien kielessä on jo aivan omat ja uudet asiansa, jotka eroavat reilun kymmenen vuoden takaisesta. Tuolloin chateissa on kirjoiteltu xD tai <3 kun nykyään saman asian ajavat emojit instassa, snapissa tai whatsapissa. Siinä missä 2007 on voinut leikitellä kielellä, niin tällä hetkellä leikitellään enemmän kuvilla. Nyt luettuna Mannisen käyttämä kieli tuntuu toisaalta jotenkin etäisesti tutulta, mutta silti vieraalta. Rinnastus teinikielen ja antiikin runouden välillä ei toimi aivan samalla tavalla enää.

Mannisen teos taitaa olla kuitenkin ensimmäisiä hakukonerunokokoelmia. Sittemmin niitä on tullut luettua muitakin, joten ehkä senkin takia tuntuu kuin olisi nyt palannut kirjaimellisesti ajassa taaksepäin. Vuonna 2007 kokoelma on kenties ollut kokeellinen, mutta nyt luettuna se ei tunnu kovastikaan siltä. Toki muutama runo kokoelmasta on pitänyt pintansa ajassa kuten mainio Mä olen mies, joka lainaa säkeensä popmusiikin lyriikoista: "Mä olen mies / Muston tullu urheiluhullu / jolle ei koskaan tapahdu mitään / ei rasitu polla / ollaan tahroja paperilla."  Ehdottomasti kokoelman helmi.

Lukuhaasteessa sijoitan runokokoelman kohtaan 47. Kirjassa on alle 100 sivua.