Eowyn Ivey: Lumilapsi

Aloitin helmikuun loppupuolella myös Eowyn Iveyn Lumilasta, kirjaa joka oli odotellut lukuvuoroaan jo pidemmän aikaa. Hanna on kirjoittanut Lumilapsesta pari vuotta sitten. Hänen pitkässä tekstissään on paljon romaanin juonesta ja aihepiireistä, joten en niistä kirjoita yhtä pitkälti. Olen kuitenkin pääpiirteittäin samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että romaani on lumoava.

Lumilapsi on maaginen tarina, joka sijoittuu 1920-luvun Alaskaan, jonne Jack ja Mabel, lapseton vanha pariskunta, on muuttanut asumaan. Uudisraivaajien elämä kylmässä ja armottomassa Alaskassa on raskasta työtä ja sen pari huomaa jo ensimmäisen talven aikana kun ruokaa ei tahdo riittää. Onneksi apuun rientävät lähistöllä asuvat Esther ja George poikiensa kanssa. Heidän nuorimmaisin poikansa Garrett auttaa Jackia ja Mabelia maanviljelyssä ja metsästämisessä. 

Ensilumen sataessa Mabel saa idean muovata lumesta pienen tytön. Jack auttaa häntä muovaamalla lumitytölle kasvot ja laittamalla tälle punaiset lapaset. Aamulla lumityttö on poissa, mutta pian metsästä saapuu pieni ihmistyttö sinisessä nutussaan ja punaisissa lapasissaan mukanaan punakettu. Faina-niminen tyttö asuu yksinään metsän keskellä, mutta vähitellen hän ystävystyy Mabelin ja Jackin kanssa. Kesäksi Faina katoaa, mutta talven tullen hän aina ilmestyy heidän luokseen.

Romaanissa viitataan Mabelin lapsena isältään kuulemaan venäläiseen kansansatuun lumisesta lapsesta. Nämä viittaukset traagisesti päättyvään tarinaan ovat onnistuneita, sillä ne luovat romaaniin taianomaisen tunnelman. Faina-tyttö tuntuu välillä lukijasta hyvin todelliselta, välillä satuhahmolta. Hän on lapsensa menettäneelle Mabelille hyvin rakas. Toisaalta Mabel myös suree sitä, että Faina aina katoaa ja on pitkiäkin aikoja poissa, hän huolehtii siitä miten tyttö pärjää luonnon keskellä.

Luontokuvaus on romaanissa vailla vertaa. Alaskan karuja oloja kuvataan todentuntuisesti ja kauniisti. Talvet ovat pitkiä, kylmiä ja lumisia. Kuten Hanna omassa tekstissään viittaa, ovat suomalaiset toki tottuneet lumisiin talviin, mutta silti Alaskan talvet ovat jotain vielä enemmän. Kylmyys henkii kirjan sivuilta. Kesät taas ovat helteisiä ja pienen hetken aikana, kun lunta ei ole, pitää saada perunat maahan ja kasvamaan, jotta on taas ruokaa seuraavaksi talveksi. Metsän eläimiäkin seurataan Jackin, Garrettin ja Fainan metsästysmatkoilla.

Ainoastaan romaanin alku tuntui mielestäni puuduttavalta ja pitkältä. Kesti aikansa ennen kuin sain asetuttua Mabelin ja Jackin mieliin. Tuntui aluksi omituiselta ajatukselta, että kukaan vapaaehtoisesti hakeutuisi Alaskaan keskelle-ei-mitään, rakentaisi sinne mökin ja yrittäisi sitten sinnitellä maanviljelyllä, josta ei ole juurikaan mitään kokemusta aiemmin. Toisaalta romaanin edetessä tuo elämäntapa alkaa selvästi sopia pariskunnalle ja Fainan tulo heidän elämäänsä - ja romaanin sivuille - muuttaa kertomuksen suunnan huomattavasti mielenkiintoisempaan. Viimeiset muutamat sata sivua luinkin varsin nopeasti, kun tarina todella imaisi mukaansa.

Lukuhaasteessa sijoitan romaanin kohtaan 43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi. Se sopisi myös kohtiin 16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla, 20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria, 25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole aiemmin lukenut, 28. Kirjan kannessa on kuu, 29. Kirjassa nähdään unia, 36. Kirjassa ollaan yksin, 39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja ja 42. Kirjailijan nimi viehättää sinua.

Eowyn Ivey: Lumilapsi

Bazar 2013

suom. Marja Helanen

417 sivua

Alkuteos: The Snow Child. 2012.