Wsoy 1989
215 sivua
suom. Leena Karro
Alkuteos: Murder on the Orient Express. 1934.
Kävin elokuun alussa Suomenlinnan kesäteatterissa katsomassa Agatha Christien romaaniin perustuvan Ryhmäteatterin näytelmän Idän pikajunan arvoitus. Olin ensimmäistä kertaa Suomenlinnan kesäteatterissa ja pelkästään hieno näyttämö oli käymisen arvoinen. Esitys itsessään oli myös viihdyttävä, vaikkei se kaikilta osin kovin christiemäinen ollutkaan. Teatteriesityksen jälkeen päätin lukea vielä romaaninkin uudelleen - edellisestä kerrasta kun oli aikaa yli viisitoista vuotta. Muistaakseni olen lukenut romaanin alakoulun kuudennella luokalla ja tuolloin opettajan kysyessä mielikirjaa ilmoittanut sen olevan Idän pikajunan arvoitus. Lähtemättömän vaikutuksen kirja on siis tehnyt ainakin 12-vuotiaaseen.
Viime jouluna katsoin Idän pikajunasta vuoden 2017 elokuvaversion, jonka on ohjannut Kenneth Branagh ja käsikirjoittanut Michael Green. Tuota elokuvaa katsoessani en muistanut lainkaan romaanin yksityiskohtia, joten elokuvakokemus ei juurikaan häiriintynyt, vaikka nyt romaanin luettuani huomaan, että elokuvassa oli paljon muutoksia. Kesäteatteriversio tuntui elokuvaan nähden noudattavan alkuteosta paljon enemmän, vaikka toki siinäkin oli karsintaa jouduttu tekemään aika lailla.
Romaanin juoni on lyhykäisyydessään seuraavanlainen: Hercule Poirot on saanut selvitettyä erään tapauksen Lähi-Idässä ja hän on matkalla takaisin Lontooseen. Hän saa täpärästi paikan Idän pikajunasta, sillä sattumalta juna on aivan täpötäynnä. Onneksi junayhtiön edustaja herra Bouc sattuu olemaan Poirot'n belgialainen tuttava. Poirot tapaa junassa vastenmielisen herra Ratchettin, joka pyytää tätä suojelemaan itseään viholliseltaan. Poirot ei pyyntöön suostu ja pian Ratchett löytyykin hytistään surmattuna raa'asti. Juna on pysähtynyt lumen vuoksi paikoilleen, joten suljetun paikan mysteeri on valmis Poirot'n selvitettäväksi. Idän pikajunan arvoitus ei sittemmin Christietä enemmän lukeneena kuulu mielestäni hänen tuotantonsa kärkeen, mutta sen juoni on monin tavoin kyllä oivaltava.
Suomenlinnan esityksen oli Christien romaanin pohjalta sovittanut Ken Ludwig ja ohjannut Juha Kukkonen. Hercule Poirot'n hahmoa näytteli Kristo Salminen. Salminen on taitava näyttelijä ja osin hän onnistui varsin mainiosti Poirot'na. Toisaalta televisioelokuvista tuttu klassinen David Suchet on roolissaan niin taitava, että kenen tahansa muun käsissä Poirot tuntuu enemmän tai vähemmän väärältä, niin myös Salmisen osalta. Eniten jäin kaipaamaan sitä, että Poirot'n pitäisi olla munanmuotoisine päineen vähän vielä pienempi ja jäykempi. Ranskalainen aksentti sujui Salmiselta varsin mainiosti, mutta suomen kieli tuntui oudon huonosti istuvan Idän pikajunaan, jossa pitäisi olla kansalaisuuksia laidasta laitaan. Muista näyttelijöistä Helena Vierikon esittämä ruotsalainen Greta Ohlsson on varsin mainio kaikessa hätääntyneisyydessään kuin Putous-hahmo konsanaan. Samaten Minna Suurosen rouva Hubbard on varsin näyttävä ja karikatyyrinen tehden kunniaa alkuperäishahmolle. Jari Virmanin esittämä Ratchett on varsin limainen ja epämiellyttävä, toki sellainen kuin pitääkin, vaikka itse kirjaa lukiessani kuvittelin hahmon hyvin toisenlaiseksi.
Suomenlinnan kesäteatterin lavastus (Janne Siltavuoren käsialaa) oli vertaansa vailla. Näyttämölle oli tuotu puolikas junasta: ravintolavaunu sekä osa nukkumahyteistä. Junan loppu katosi sopivasti teatterin muuriin. Ääniefektein ja näyttelijöiden liikkein toteutettiin ovien paiskomiset ja kulkemiset kerrassaan vaivattomasti. Henkilöhahmojen määrä on Christien romaanissa valtava ja junan matkustajia esitellään varsin seikkaperäisesti. Kesäteatterin lavalla karsintaa oli onneksi tässäkin suoritettu eikä sivuhenkilöitä ja sivujuonia ollut lainkaan yhtä paljon kuin alkuteoksessa.
Kesäteatterikausi on jo valitettavasti loppunut, tosin ymmärtääkseni näytelmä oli myös loppuunmyyty koko loppukaudelta. Suomenlinnan teatteri oli kuitenkin hieno ja varmasti jatkossakin aion kiinnittää huomiota kesäohjelmistoon. Onko muita, jotka ehtivät nähdä näytelmän? Mitä piditte? Suosittelen lämpimästi luettavaksi myös Christien teosta, joka juonellaan yllättää. Helmetin lukuhaasteessa romaani sopii tälle vuodelle esimerkiksi kohtiin 2. kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä, 18. eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja sekä ainakin minulla 33. olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan.
Kommentit
Lähetä kommentti