Siirry pääsisältöön

Lauren Graham: Talking as Fast as I Can (Elina)


Lauren Graham: Talking as Fast as I can 
From Gilmore Girls to Gilmore Girls,
(and Everything in Between)
Virago 2016
209 sivua

Oletko katsonut Gilmoren tytöt tv-sarjaa? Entä muutama vuosi sitten Netflixissä ilmestyneen Gilmoren tytöt, Vuosi elämää? Jos vastasit molempiin kyllä ja olet Gilmore-fani kuten allekirjoittanut (ja itse asiassa me molemmat bloggaajat olemme), niin tämä kirja on sinulle. Näyttelijä Lauren Grahamin omaelämäkerrallinen Talking as Fast as I Can on kurkistus Laurenin uran alkuun, hänen elämänsä rooliin Lorelai Gilmorena, muutamaan muuhun työhön sekä paluuseen Lorelaiksi vuosien tauon jälkeen.

Lauren Graham on kirjailijana ilmeikäs ja koominen. Väliin tuntui, että sekoitin Laurenin ja Lorelain keskenään teosta lukiessani, enkä tiedä lopulta oliko se edes ongelmallista vai ei. Joka tapauksessa Laurenin tekstiä on miellyttävää lukea. Luen todella vähän englanniksi nykyään, joten tämä oli siltäkin osin mukavaa vaihtelua, vaikka englanniksi luen todella paljon hitaammin kuin suomeksi. Tuli taas mieleen kuinka paljon arvostankaan hyviä kääntäjiä, jotka tekevät niin tärkeää työtä kääntäessään kirjoja suomen kielelle.

Talking as Fast as I Can lähtee liikkeelle Laurenin lapsuudesta. Hän kertoo pääpiirteittäin merkittäviä asioita lapsuudestaan menemättä kuitenkaan kovin paljoa pintaa syvemmälle. Jonkin verran Lauren kertoo myös siitä, miten sai kipinän näyttelemiseen koulun näytelmissä ja opiskeluaikoinaan. Lisäksi hän kertoo uransa alkuvaiheilla kohtaamistaan vaikeuksista - siitä miten vaikeaa on päästä pinnalle ja tulla tunnetuksi, saada nimeä näyttelijänä. Lopulta Laurenia tietenkin onnistaa, hän saa roolin Lorelai Gilmorena.

Lauren Graham kuvaa Gilmoren tyttöjen tekemistä mahtavalla tavalla. Hän tuntuu nauttineen Lorelain näyttelemisestä ja uskon, että juuri se lämpö ja autenttisuus todella näkyykin tuossa hahmossa. Mielestäni Lorelai Gilmore on yksi tv-sarjojen ihanimmista hahmoista. Graham kertoo kirjassaan jokaisesta tuotantokaudesta joitakin kiinnostavia faktoja ja mielipiteitään jaksoista, sarjan tapahtumista, puvustuksesta sekä kaikesta muusta. Tämä osuus kirjasta on mielenkiintoisinta luettavaa. Olisin oikeastaan toivonut, että tämä kirjan kappale olisi ollut vieläkin pidempi. Olisin voinut lukea vaikka jokaisesta jaksosta erikseen, mutta tietenkään sellainen ei olisi ollut kirjan rakenteen kannalta lainkaan järkevää.

Gilmoren tyttöjen jälkeen Lauren on tehnyt toki muitakin töitä. Hän kuvaa etenkin aikaansa Parenthood-sarjassa. Kyseinen sarja on pyörinyt Suomessa nimellä Samaa sukua, mutta en ole itse sitä katsonut, joten tämä osuus kirjasta meni minulta enemmän tai vähemmän ohi. Toki oli kiinnostavaa lukea tv-sarjan tekemisestä yleisesti ottaen, mutta en saanut asiasta paljonkaan irti, kun en ole katsonut sarjaa jaksoakaan. 

Lopulta Lauren pääsee taas takaisin aiheeseen eli siihen miltä tuntui palata Lorelain hahmoon vuosien jälkeen Netflixin neliosaisessa Gilmoren tytöt, Vuosi elämää -sarjassa (A Year in the Life). Muistan itse vieläkin sen tunteen, kun vuosien tauon jälkeen pääsin palaamaan pikkukaupunki Stars Hollow'n maailmaan. Ja jos paluu sarjan ääreen oli minulle huikea kokemus, niin sitä ja vielä enemmän se on ollut Lauren Grahamille. Hän kuvaa lämpimästi sitä, millaista oli jatkaa työtä tuttujen näyttelijöiden parissa Lorelaina ja sitä, miten hän itki studiolla kerta toisensa jälkeen saadessaan palata vielä kerran Lorelaiksi. Kaikki sarjan fanit varmasti allekirjoittavat, että alkuperäinen sarja jäi ikäänkuin kesken - se ei saanut koskaan arvoistaan lopetusta. Siksikin Vuosi elämää tuntui niin tärkeältä, vaikka kuten Lauren itsekin kirjoittaa - loppuuhan sekin varsinaiseen cliffhangeriin. Vai kuinka?

Kaikkinensa Talking as Fast as I Can sopii Gilmoren tyttöjen ystäville luettavaksi oikein hyvin. Itseäni alkoi kiinnostaa myös Lauren Grahamin ensimmäinen romaani Someday, Someday, Maybe, jonka kirjoittamisprosessia hän myös kuvailee. Muille kuin Lauren Grahamin urasta tai rooleista kiinnostuneille tämä teos tuskin antaa paljoakaan. Helmetin lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja. Se sopii myös kohtiin 1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot ja 25. Kirja kirjailijalta jonka tuotantoa et ole aiemmin lukenut.

Kommentit