Siirry pääsisältöön

P. Z. Reizin: Onnen algoritmi (Elina)


P. Z. Reizin: Onnen algoritmi
Gummerus 2018
503 sivua
suom. Antti Autio
alkuteos: Happiness for Humans

Onnen algoritmi
osui tielleni hassulla tavalla. Sain lahjaksi Jojo Moyesin kirjan vuosi sitten ja sen välissä oli sattumalta kirjanmerkkinä Onnen algoritmin mainosmerkki. Romaani alkoi toki kiinnostaa, koska esimerkiksi jo mainittu Jojo Moyes sitä suositteli, joten klikkasin sen myöhemmin kirjastosta varaukseen.

Onnen algoritmin pääosassa on lontoolainen Jen. Jenin työ on mielenkiintoinen - hän juttelee päivät pitkät lontoolaisessa yrityksessä kehitetyn tekoälyn Aidenin kanssa. Hän yrittää opettaa tekoälylle riittävästi tunneälyä ja sopivia ilmauksia, jotta se sopisi asiakaspalvelutehtäviin. Jen ei kuitenkaan tiedä, että Aidenilla on omatkin mielenkiinnon kohteensa - se seurailee Jenin elämää tämän älylaitteiden kautta ja on päättänyt ryhtyä etsimään Jenille sopivaa puolisoa. Aiden on huomannut, että Jen on ollut alamaissa erottuaan juuri poikaystävästään Mattista. Sen enempää kirjaa lukematta voi jo arvata, ettei tekoälyn sekaantuminen rakkauselämään välttämättä suju kuten pitäisi. Aiden on karannut internetin ihmeelliseen maailmaan ja löytää sieltä toisenkin karanneen tekoälyn Aislingin, jolla on Jenille valmiina mietittynä jo mielestään sopiva puoliso.

Tom asuu Yhdysvalloissa, jonne hän on muuttanut eronsa jälkeen ryhtyäkseen kirjailijaksi. Hän asuttaa suurta asuntoa kaninsa Victorin kanssa ja pitää Skypessä yhteyttä opiskelijapoikaansa Colmiin. Tom ei tiedä, että tekoäly Aisling on seurannut hänen elämäänsä jo hetken aikaa. Eikä hän ainakaan ymmärrä mitä tapahtuu, kun hän saa yhtäkkiä sähköpostin, jossa häntä kehotetaan tutustumaan Jeniin.

Tekoälyjen Aidenin, Aislingin ja myöhemmin myös Sinain osuus teoksesta on suuri. Alkuun tuntuu rasittavalta lukea tekoälyn ajatuksia, koska ne vaikuttavat teennäisiltä ja epäaidoilta. Eihän tekoäly oikeasti voisi ajatella tuolla tavalla. Tekstissä korostetaan vähän väliä sitä, että olen nyt tekoäly, en pysty tietämään miltä mansikat maistuvat. Tällainen toisteisuus tuntuu pidemmän päälle raskaalta lukea. Tokihan tekoäly Aiden voi katsoa Jenin mielielokuvan monta kertaa, mutta ei se voisi muodostaa siitä mielipidettä. Tekoäly ei tuo inhimillistä otetta teokseen tarpeeksi. Olisin ehkä nauttinut teoksesta enemmän, jos joku ihminen olisi toiminut salaisena amorina tekoälyn sijaan.

Onnen algoritmi on kuin romanttinen komedia, se on hyvin elokuvallinen kaikissa käänteissään. Onhan kirjailija P. Z. Reizin tehnytkin toimittajan ja tuottajan töitä kirjailijan uraansa ennen. Onnen algoritmissa olisi kuitenkin voinut olla ainesta syvemmällekin pohdinnalle tekoälyjen merkityksestä ja suoranaisesta pelottavuudesta tulevaisuudessa. Tuossa aiheessa ei mennä valitettavasti pintaraapaisua syvemmälle. Olisin kaivannut pohdintaa siitä, miten koneiden ja tekoälyjen rooli kasvaa yhteiskunnassa. Varmasti kodinkoneita ohjataan jo pelkästään wifillä ja tirkisteleekö sieltä pian joku tekoälykin meitä laitteiden kautta? Uhkaava tulevaisuudenkuva jää romaanissa taka-alalle, mutta toisaalta se ei genreen olisi ehkä sopinutkaan. Romaani ei ollut yhtä hyvä kuin toivoin, mutta ei se silti huonokaan ollut. Sopii ennemminkin Nick Hornbyn ja David Nichollsin kuin Jojo Moyesin ystäville.

Lukuhaasteessa romaani sopii esimerkiksi kohtiin: 4. kirjailijan ainoa teos, 6. rakkausromaani, 7. kirja kertoo paikasta jossa olet käynyt (Lontoo), 12. kirja liittyy Isoon-Britanniaan, 25. kirja kirjailijalta jonka tuotantoa et ole aiemmin lukenut ja 30. kirjan kannessa on kaupunkimaisema.

Kommentit