Marraskuun lukuhaasteemme on edennyt jo hieman yli puolivälin, joten on aika kartoittaa missä mennään. Marraskuussa haastoimme siis itsemme lukemaan päivittäin vähintään 30 sivua kirjallisuutta. Päätimme kuitenkin olla itsellemme armollisia ja jos jonakin päivänä ei 30 sivua tule täyteen, voi lukea toisena päivänä hieman enemmän. Seuraavassa mietteitämme haasteen etenemisestä, luetuista kirjoista ja siitä, mitä aiomme lukea vielä haasteen toisella puoliskolla.
ELINA:
Ensinnäkin on pakko sanoa, että onpas marraskuu mennyt nopeasti tänä vuonna! Yleensä vuoden pimein kuukausi tuntuu todella pitkältä, mutta nyt puolet kuukaudesta on vilahtanut ohi vallan pikaista vauhtia. Hyvä niin, ollaan taas askel lähempänä joulua. ;)
Lukuhaaste on sujunut osaltani hyvin. Olen saanut joka päivä luettua vähintään 30 sivua. Useina päivinä kylläkin juuri tasan sen 30 enkä yhtään enempää, mutta sehän riittää vallan hyvin. Olen taas huomannut haasteen myötä, että 30 sivua on lopulta vähän ja sen lukee illalla, vaikka jo väsyttäisi. Viikonloppuisinkaan en ole valitettavasti ehtinyt koko päiväksi kirjaan upota. Toki työhommiakin on ollut paljon ja iltaisin on vapaa-ajasta kilpaillut myös telkkarin tuijottaminen, mutta monena iltana olen katsonut telkkaria vähän vähemmän, että olen ehtinyt lukea. Vielä olisi silti matkaa siihen, että ottaisi kunnon iltarutiiniksi ajoissa sänkyyn menemisen, että ehtii rauhassa lukea yli sen 30 sivuakin. Tässä siis vielä tsemppausta haasteen loppupuolelle.
Tähän mennessä luettuja sivuja on kertynyt 870. Olen tuohon sivumäärään ihan tyytyväinen, koska ilman haastetta en olisi varmaan iltaisin jaksanut lukea juuri ollenkaan. Olen saanut luettua loppuun Jojo Moyesin Pariisi yhdelle -novellikokoelman, jonka aloitin lokakuun lopulla ja Jessica Townsendin fantasiasarjan toisen osan Morriganin kutsumus. Molemmista on tulossa postausta piakkoin. Lisäksi olen ehtinyt aloittaa kaksi uutta kirjaa, Sophie Hannahin Suljettu arkku sekä Jenni Sarraksen Tavarataidot, arkijärjellä koti kuntoon.
Lukuhaasteen loppupuolella toivon, että saisin iltaisin tehtyä enemmän aikaa lukemiselle. Aikomuksenani on lukea loppuun tietenkin kesken olevat kirjat ja sen jälkeen pinosta valikoituu luettavaksi varmasti jotakin, joka sopisi Helmetin lukuhaasteeseen.
Olet Elina oikeassa, että marraskuu on edennyt ihan hurjaa vauhtia: enää kuukausi ja muutama päivä jouluun! Vauhdikas meno on omalta osaltani seurausta siitä, että marraskuu on ollut poikkeuksellisen kiireinen ja sikäli hieman hankalakin lukuhaastekuukausi. Useana päivänä olen tehnyt pitkiä työpäiviä ja käynyt urheilemassa, nähnyt kavereita, vieraillut perheen luona ja muuten puuhaillut arjen kotipuuhia. Televisiokin on jäänyt vähemmälle, mikä yhtäältä toki hyvä mutta toisaalta hieman ikävä juttu, kun se tarkoittaa, että ei ole ehtinyt lukeakaan niin paljon kuin voisi.
Toisin kuin Elina, itse olen huomannut, että 30 sivua on yllättävän paljon kaiken tämän, enemmän tai vähemmän pakollisen, kiireen keskellä. En itsekään ole montaa kertaa istahtanut kunnolla sohvalle lukemaan, vaan olen lukenut siellä täällä bussissa, sängyssä, junassa ja jopa salilla. Huomasin myös eräänä päivänä, että haaste on hankala sairastamisenkin kannalta: päänsärkyisenä ei tee hyvää lukea, mutta onneksi oma migreeninpoikaseni lähti pois suhteellisen pian.
Jo lukuhaasteen alussa tiesin, että minulla on pari päivää, jolloin en saa 30 sivua kasaan. Näitä päiviä on ollut nyt kaksi: yhtenä päivistä luin vain 15 sivua ja toisena olin Kööpenhaminassa vierailemassa, joten en lukenut sivun sivua. Nämä päivät olen tosin ottanut toisina päivinä kiinni lukemalla enemmän. Tähän mennessä olen lukenut 710 sivua.
Heti haasteen alkupuolella luin loppuun Toinen tuntematon -novellikokoelman, jonka jälkeen siirryin Salman Rushdien Saatanallisiin säkeisiin. Rushdien teos yllätti erikoisuudellaan ja korkealentoisuudellaan, minkä lisäksi sivut ovat täynnä tiivistä tekstiä. Tästä kenties johtuu myös se, että 30 sivua on tuntunut yllättävän työläältä sivumäärältä. Sivumäärä onkin täysin suhteellinen asia, joka riippuu täysin siitä, mitä lukee. Lukuhaaste on kuitenkin myös hyvä keino saada Rushdien teos suhteellisen nopeasti loppuun: ei sillä, etten pitäisi kirjasta, mutta koska se ei ole kaikista kevyintä iltalukemista, saattaisi siihen jäädä tarttumatta ilman haasteen luomaa sopivaa pikkupainetta.
Kommentit
Lähetä kommentti