Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa on inspiroiva teos, jos haaveilee tekevänsä harrastuksesta työn itselleen. Mikäli unelmanasi on luopua palkkatyöstä, irrota oravanpyörästä ja perustaa oma kivijalkakauppa tai alkaa tienata blogiteksteillä, niin tämä kirja sopii sinulle. Kaikille unelmaduuni ei varmasti ole luovan alan yrittäjänä toimiminen kuten kirjan kirjoittajille, mutta minuun tämä kirja upposi hyvin.
Kirjan kirjoittajista Satu Rämö on toimittaja, bloggaaja, matkailuyrittäjä ja designkaupan omistaja. Hän pyörittää yrityksiään Islannista käsin, missä hän asuu puolisonsa ja lastensa kanssa. Hän on kirjoittanut useampia esimerkiksi äitiyteen liittyviä kirjoja ja kommentoi Islannin matkailua erilaisissa artikkeleissa. Hän kirjoittaa myös Salamatkustaja-nimistä blogia. Hanne Valtari taas on niittänyt mainetta tunnetulla Lähiömutsi-blogillaan, jossa hän kertoo perheensä elämästä ja arjesta Helsingissä. Valtari on siis ammattibloggaaja, mutta tehnyt töitä myös toimittajana ja tuottajana.
Unelmahommissa kannustaa miettimään lukijan omia vahvuuksia, harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita. Mitä sellaista ihanaa omassa elämässä on, mistä voisi tehdä itselleen työn. Tai mistä harrastuksestaan pitää niin paljon, että sitä voisi tehdä joka päivä ja saada siitä vielä palkkaakin. Kirja on jaettu karkeasti erilaisiin osioihin, joista ensimmäiset pohtivat juuri sitä, millainen voisi oma unelmatyö olla ja loppua kohden puhutaan enemmän siitä, miten unelmista ja haaveista voi todella rakentaa jotain toimivaa.
Molemmilla kirjan kirjoittajilla, sekä Rämöllä että Valtarilla, on kokemusta erilaisista aloista ja freelance-toimittajan työn sirpaleisuudesta, joten näen miten he ovat päätyneet nykyiseen pisteeseen. Molemmat ovat onnistuneet tekemään rahaa niin blogillaan kuin muilla töillään. He eivät ole kuitenkaan rakentaneet menestystään aivan tyhjästä vaan ovat luoneet toimittajina erilaisia kontakteja, joista varmasti on ollut apua muissa hommissa. Siksi olikin virkistävää, että he ovat kirjaansa haastatelleet myös muutamia muita yrittäjiä - sekä onnistumisia että epäonnistumisia. He myös reilusti kertovat, että yrittäjyys ei sovi kaikille. Kirjan rehellinen tyyli onkin sen vahvuus. Kirjassa kerrotaan myös esimerkiksi luovan alan palkkauksesta ja olikin virkistävää lukea ihan oikeita lukuja ja numeroita, tuntuu että Suomessa palkkaus on sellainen tabu, ettei siitä kahvipöydässä juuri sovi puhua - vaikka oikeasti pitäisi.
Huomasin kirjaa lukiessani, että nautin etenkin Valtarin kirjoitustyylistä todella paljon. Olen joskus sattumalta lueskellut hänen blogiaan, vaikkeivät sen aihepiirit edes ole itselleni kaikilta osin kovin läheisiä (lapsiperhearkea kun en elä). Hänen tyylinsä on samaan aikaan vakava, mutta pilkettä silmäkulmassa ja teksti on elävää ja helppolukuista. Hän tekee tylsistäkin aiheista kiinnostavan oloisia. Rämön artikkelit kirjassa olisin sen sijaan halunnut välillä sivuuttaa. Ei sillä, että hänen tekstinsä olisi mitenkään huonoa, mutta Valtarin tyyli iski minuun vain enemmän. Heidän artikkelinsa kirjassa vaihtelevat, mutta eivät kuitenkaan kovin säännöllisesti - väliin oli monta tekstiä toiselta ja väliin toiselta. Olisin ehkä toivonut, että heidän tekstinsä olisivat olleet vuorotellen. Kahden kirjoittajan ja artikkelimaisten tekstien malli pakotti kirjan myös muotoon, jossa toistoa tuli tahtomattakin. Molemmilla oli oma näkökulmansa, mutta asia tekstin taustalla kuitenkin sama.
Kirjan luettuani olisi oikeastaan tehnyt mieli samantien ottaa lopputili töistä ja alkaa perustaa omaa yritystä. Päätin kuitenkin ottaa hieman rauhallisemmin enkä rynnännyt saman tien irtisanoutumaan. Kirja kuitenkin ajoi kaikenlaisiin syvällisiinkin pohdintoihin omasta elämästäni ja työurastani. Omana haaveenani olisi vielä jonakin päivänä toimia yrittäjänä. Kirjabloggaaminenkin ammattina olisi aivan mahtavaa. Kirjan jokaisen luvun lopussa oli myös kivoja pohtivia tehtäviä, jotka tietyllä tavalla olivat aika kliseisiäkin self-help-kirjallisuuteen iskostuneita kirjaamistehtäviä kuten kirjoita ylös asia, jonka haluat saavuttaa tai tee itsellesi unelmakartta. Toisaalta nuo yksinkertaisetkin asiat oikeasti ovat tärkeitä, siitähän se muutos aina lähtee - unelmoimisesta.
Minulle tämä oli siis oikein hyvä lukukokemus ja väitän, että kirja antaa kyllä ajatuksia myös niille, jotka ehkä jo ovat unelmatyössään - tai missä tahansa työssä. Unelmatyön kun ei tarvitse olla juuri sama kuin Rämöllä ja Valtarilla. Unelmahommissa 2 -kirja on myös tulossa ensi keväänä, joten innolla jään odottelemaan sitä. Helmetin lukuhaasteessa Unelmahommissa sopii esimerkiksi kohtiin: 1. kirjan kannessa on ihmiskasvot, 34. kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia ja 35. kirjassa on yritys tai yrittäjä.
Satu Rämö ja Hanne Valtari: Unelmahommissa. Tee itsellesi työ siitä mistä pidät.
WSOY 2017. 351 sivua.
Kommentit
Lähetä kommentti