Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä

Pasi Ilmari Jääskeläisen Väärän kissan päivä oli kirja, jollaista en ollut aiemmin lukenut. En olisi tarttunut kirjaan ilman lukupiiriä, jonka kuukauden kirjaksi se valikoitui. Helmetin lukuhaaste on ollut todella kiva keino saada luettavakseen kirjoja, joita ei muuten lukisi, mutta samalla tavalla toimii myös hyvä lukupiiri, jossa kaikki vuorollaan saavat päättää luettavista kirjoista. Olin suoraan sanoen kovin ennakkoluuloinen Väärän kissan päivästä, mutta se pääsi yllättämään positiivisella tavalla.

Tarina alkaa kun Kaarna, Marrasvirta-nimisen kaupungin arkkitehti, aviomies ja pienen Iines-tyttären isä, saa yllättäen soiton hoitokodista, että hänen äitinsä on kuolemaisillaan ja hänen pitää tulla samantien paikalle. Kaarna lähtee hetimiten kohti hoitokotia läpi kaupungilla olevan syysriehan. Äiti Alice Kaarna on kärsinyt jo pitkään muistisairaudesta ja pian poika huomaa joutuvansa luottamaan omaan muistiinsa, kun alkaa hurja jahti läpi kaupungin karnevaaleja. Samalla hän selvittää sekä omaa menneisyyttään että äitinsä menneisyyttä. Entä miksi kaikkialla on kissoja?

Teos on mahtava sekoitus niin dekkaria, scifiä kuin fantasiaakin. Se on kuin maagista realismia: välillä lukija putoaa aivan täysin kun tapahtuu jotain yllättävää, mutta toisaalta ollaan taas hyvinkin realistisessa maailmassa. Kuvitteellinen Marrasvirran kaupunki on mielenkiintoinen ja sen halki kuljetaan sinne tänne. Juoni on todella mukaansatempaava. Alkuun ajattelin, että romaanin lukemisesta tulee pitkäpiimäistä, mutta todellisuudessa luinkin romaanin parissa päivässä. Tai olisin ehkä lukenut nopeamminkin, jos univelkaa ei olisi kasaantunut ja piti välillä nukkuakin. Romaani oli kyllä pitkästä aikaa sellainen, että sitä ei olisi illalla millään malttanut jättää kesken, sen verran jännittäviin kohtiin luvut loppuivat.

Juonesta en sen enempää halua tässä paljastaa, koska se saattaisi tämän romaanin kohdalla pilata jonkun toisen lukukokemuksen. Teoksessa on dekkarimaisia piirteitä, mutta ainoa ärsytyksen aihe omalla kohdallani oli se, että arvasin loppuratkaisun jo reilusti ennen teoksen puoliväliä eikä teoksen loppu ehkä siinä mielessä yllättänyt niin paljon kuin olisi voinut. Ajattelen tämän johtuvan siitä, että olen lukenut paljon arvoitusdekkareita ja Väärän kissan päivässä viittaukset olivat monessa kohtaa niin ilmeisiä, että se paljasti itse itsensä. Toisaalta ehkä se olikin tarkoituksena. Teoksessa riittää joka tapauksessa niin paljon muuta tematiikkaa, ettei juonikuvion ennalta-arvaaminen haitannut liikaa. Symboliikka on merkittävässä roolissa myös ja siltä osin olisi romaanista varmasti riittänyt vielä toiseenkin lukukertaan.

Väärän kissan päivä puhuu lopulta siitä, miten tärkeää on muisti ja muistaminen, mitä meille ja läheisimmillemme tapahtuu kun emme enää muista. Millaiset muistot ovat niitä tärkeimpiä ja entä kun ne viedään pois? Lopulta teos antaa myös mielestäni toivoa - aina tulee uusia ja rakkaampia muistoja, ja vaikka joku muisto haalistuisi niin voi saada elämäänsä myös uutta.

Helmetin lukuhaasteessa romaani sopii mm. kohtiin 2 . Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä, 16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla ja 25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin.

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä. Atena 2017. 342 sivua.