Luin vastikään tammikuussa Thomas Taylorin fantasiasarjan avausosan Malamanterin, ja melkein heti piti tarttua myös tähän jatko-osaan Gargantikseen. Malamanterin lukeneille luvassa on samanlaista jännittävää ja hauskaa seikkailua Aaverannan tutuissa maisemissa, tällä kertaa merihirviönä on myrskyn silmässä asuva Gargantis.
Sarjan päähenkilö on Herbert "Herbie" Sitrus, Hotelli Vanhan Nautiluksen löytötavaratoimiston hoitaja. Seikkailuissa hänellä on apunaan ystävänsä Orvokki Parma, johon tutustuttiin Malamanterissa, kun hän saapui kaupunkiin etsimään vanhempiaan. Nyt Orvokki on asettunut asumaan ja työskentelemään Jenni Hanniverin kirja-apteekkiin, jossa kummallinen merenapina määrää ihmisille luettavaksi kirjoja. Lisäksi kaksikon mukana seikkailee puhuva kissa Erwin.
Tällä kerralla seikkailu alkaa, kun hotelliin saapuu kummallinen, nimetön asukas, jota Herbie ja Orvokki alkavat kutsua nimellä Syvä Huppu, koska hän on peittänyt kasvonsa syvän hupun suojiin. Syvä Huppu tuo Herbielle kummallisen simpukankuoren, ja lisäksi Wendy Fossiili löytää hiekkarannalta omituisen vanhan lasipullon, jonka sisällä on selvästi jotakin hehkuvaa. Herbien tehtäväksi jää päättää, kenelle pullo kuuluu – sen löytäneelle rouva Fossiilille, tohtori Thalassin museoon näytteille vai kylän kalastajille, koska pullo sisältöineen on selvästi ollut tunnetun kalastajan omaisuutta.
Jälleen kerran Herbie ja Orvokki päätyvät siis kaikenlaisiin juonikiemuroihin mukaan seikkaillessaan pitkin Aaverannan katuja sekä merta. Monilta osin Gargantis on ihana paluu Malamanterin maisemiin ja tunnelmiin. Sarjan avausosassa itseäni viehätti klassinen seikkailuromaani höystettynä maagisilla elementeillä ja merenrantakaupungilla. Varsinkin meren ja pikkukaupungin elämän kuvaus on kiehtovaa, ja Taylor tekee sen onnistuneesti tässäkin osassa. Aaverannan talvi on tosin hieman erilainen mitä Helsingin – meri ei ole jäässä vaan kaupunkia riivaavat kummalliset mereltä tulevat myrskyt ukkosineen ja maanjäristyksineen päivineen. Ovatko ne todella vain myrskyjä vai liittyykö niihin jotain muuta?
Välillä Gargantis oli ehkä turhankin samanlainen kuin Malamanteri. Molemmissa metsästettiin merellä asuvaa hirviötä, ja tuntui että ehkä kaupunkia olisi voinut uhata väliin joku muukin – kuinka monta monsteria Aaverantaa ympäröivään mereen oikein mahtuukaan? Toisaalta tällä kertaa kalastajat merenkäynnin taruineen ja legendoineen pääsivät isompaan rooliin, ja lopulta myös valmiiksi viime osassa pohjustettua kaupunkia ja maailmaa oli helppoa käyttää tarinan pohjana. Paluu Aaverantaan oli siis kuitenkin enemmän lämmin kuin rasittava. Taustalla vaikutti varmasti sekin, että luin romaanit kovin lyhyellä aikavälillä. Nyt jääkin sentään hieman taukoa kolmatta kirjaa odotellessa. Kenties seuraavassa osassa saamme selville myös lisää Herbien menneisyyden salaisuudesta.
Helmet-lukuhaasteessa Gargantis sopii mm. kohtiin 9. kirjailijan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella, 14. kirja on osa kirjasarjaa, 20. kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen, 32. kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa, 37. kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa ja 38. kirja on käännetty hyvin.
Thomas Taylor: Gargantis. WSOY 2020. 341 sivua. Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta. Alkuteos: Gargantis. 2020.
Kommentit
Lähetä kommentti