Ihanaa ystävänpäivää ja laskiaissunnuntaita! Himoshoppaaja-lukupiirin helmikuun kirja oli Minishoppaaja, jonka luin heti kuun alussa. Varsin vauhdikasta ja hauskaa viihdettä tarjoili tämä kirja, vaikkei ihan yltänytkään sarjan parhaimpien joukkoon.
Minishoppaajassa ollaan edetty edellisestä osasta ajallisesti pari vuotta eteenpäin. Sinänsä ihan näppärä ratkaisu, vaikka toisaalta olisi ollut hauskaa lukea, miten Beckylla sujuu pienen vauvan kanssa. Edellinen osahan loppuu siihen, että Becky saa tyttärensä Minnien. Tässä osassa pähkäilläänkin sitten elämää villin taaperon kanssa. Minnie on aivan mahdoton, ja Beckylta tuntuvat loppuvan keinot kesken. Kuten sarjan aiemmissakin osissa, niin myös tässä riittää kuitenkin tapahtumia vaikka millä mitalla – Beckyn elämä ei käy tylsäksi vaan koko ajan sattuu ja tapahtuu.
Minishoppaajassa ei pureuduta sen erityisemmin kuitenkaan äitiyden haasteisiin, mitä olisin romaanilta ehkä toivonut. Toki Becky ja Luke yrittävät kasvattaa Minniestä mallikelpoista kansalaista, mutta Minnie vain saa porttikieltoja joulupukin pajoihin ja onnistuu aiheuttamaan pientä sählinkiä myös omissa ristiäisissään (ihmettelin kyllä, vietetäänkö Briteissä todella ristiäisiä vasta kun lapsi on kaksivuotias vai onko tämäkin muutos tehty vain tarinallisista syistä?). Minnien ongelmia ratkomaan saapuu niin tv:stä tuttu nanny kuin lastenhoitofirman hoitaja. Beckyn mielestä Minniessä ei kuitenkaan voi olla mitään vikaa, vaikka onhan hän tietenkin vähän omapäinen.
Minnie kuitenkin onnistuu jäämään romaanissa kaikkien muiden juonirimpsujen varjoon. Suuri talouskriisi saa kaikki sekaisin ja säästökuurille – niin Beckyn asiakkaat tavaratalossa kuin tämän vanhemmatkin. Sanomattakin on selvää, että myös Beckyn täytyy taas pidättäytyä shoppailusta. Onneksi Becky on kuitenkin keksinyt, että Minnie voi ostaa viikkorahoillaan kaikkea kivaa – paitsi että viikkorahat onkin sitten tuhlattu jo vuoteen 2103 asti, hups.
Eniten Beckyn aikaa vie lopulta suurten yllätyssyntymäpäiväjuhlien suunnittelu aviomiehelleen Lukelle. Becky ajattelee Luken tarvitsevan suureelliset yllätysjuhlat. Hänellä ei tietenkään ole lainkaan rahaa käytettävissä juhlien järjestämiseen eikä hän suostu ottamaan keneltäkään mitään apuja, koska on aivan varma pystyvänsä kaikkeen itsekin. Vaihtokauppana pyydetty juhlateltta on kuitenkin homeinen raakile, halvalla ostetuissa paikkakorteissa lukee onnittelut Mikelle eikä Becky onnistu pitämään juhlia salaisuutena juuri keltään. Lopulta hän joutuukin pyörtämään päätöksensä ja ottamaan apua vastaan saadakseen juhlat järjestettyä. Juhlien järjestäminen on romaanissa mielestäni turhan suuressa roolissa, ja joitakin juonilinjoja olisi voinut hyvin karsia romaanin siitä kärsimättä. Olisin tosiaan toivonut, että romaanissa Minnie olisi ollut vielä suuremmassa roolissa.
Odotan oikeastaan innolla jo sarjan seuraavia osia Himoshoppaaja tähtien tiellä ja Himoshoppaaja korjaa potin, koska en ole lukenut niitä aiemmin lainkaan suomennettuina vaan ainoastaan englanniksi. Aion kuitenkin nyt lainata kirjastosta suomennokset, ja lukea ne. Haluaisin suomennokset tosin omaankin hyllyyni, mutta en ole ainakaan toistaiseksi onnistunut mistään niitä löytämään.
Sophie Kinsella: Minishoppaaja. Wsoy 2011. 541 sivua. Suomentanut: Kaisa Kattelus. Alkuteos: Mini Shopaholic. 2010.
Kommentit
Lähetä kommentti