Matt Haigin Keskiyön kirjasto on hyvänmielen kirja makaaberista alkulähtökohdastaan huolimatta. Se sopii hyvin nopeaksi lukukokemukseksi, kun kaipaa feelgood-kirjallisuutta, joka esittää eksistentiaalisia kysymyksiä menemättä niihin kuitenkaan liian syvälle.
Siitä, kun luin Keskiyön kirjaston. on kulunut jo kuukauden päivät, ja olen ehtinyt unohtaa yksityiskohdat – itse asiassa myös loppukohtauksen, mikä ehkä kertoo, ettei Keskiyön kirjasto ollut lukukokemuksena erityisen sykähdyttävä vaan peruskivaa luettavaa.
35-vuotias Nora on vailla parisuhdetta, ei ole edennyt elämässään mielestään mihinkään, on huonoissa väleissä veljensä kanssa, saa potkut työstään musiikkikaupassa, ja hänen kissansakin kuolee. Rakkaan lemmikin menehtyminen on vikatikki, joten Nora päättää, ettei häntä kaivata tässä maailmassa, ja tekee itsemurhan. Kuoleman sijaan Nora päätyy paikkaan nimeltä Keskiyön kirjasto: saliin, jossa on hyllykaupalla kirjoja. Nämä kirjat ovat Noran eri elämät eri ulottuvuuksissa, joissa Nora on tehnyt hieman eri elämänvalintoja. Jokaisesta valinnasta haarautuu eri polkuja, jotka vievät elämää eri suuntaan, joten jokainen valinta haarauttaa elämän aina yhä kauemmas toisista elämistä.
Nora pääsee kokeilemaan kirjojen kautta haluamiaan elämiä, joissa hän on tehnyt erilaisia valintoja kuin ”juurielämässään” (eli kirjan lähtökohdassa). Hän pääsee kokeilemaan elämää ystävän kanssa Australiassa, huippu-urheilijana, suositun bändin jäsenenä, löytökoirien hoitajana, pohjoisnavan tutkijana, viinitilan pitäjänä… Mitä useampaa elämää hän kokeilee, sitä epävarmempi hän on siitä, mitä oikeastaan haluaa: hän kun ei ole täydellisen tyytyväinen missään elämässään. Lopulta matka viekin hänet tutkimusmatkalle omaan sisimpäänsä ja siihen, mikä lopulta tekee elämässä onnelliseksi.
Hyvin arvattavasti elämässä ei tee onnelliseksi raha eikä maine, vaan perhe, rakkaus ja oman itsensä toteuttaminen. Asia, joka minua häiritsi lukiessa, on asia, jonka Norakin itse lopulta tajuaa: kun hän tupsahtaa elämään x, hän ei ole sama ihminen, joka on elänyt elämää x. Hän on siis valintojensa kautta eri ihminen tuossa elämässä kuin nyt, joten hän ei voi tuntea itseään ikinä tyytyväiseksi missään muussa elämässä – miten hyvä elämä tahansa – sillä se ei ole hänen elämänsä. Hän ei ole itse tehnyt matkaa sinne: onneen ei ole oikotietä. Tämä on mielestäni alusta alkaen niin ilmiselvää, että Noran tyytymättömyys hieman ärsytti minua alkuun.
Tässä mielessä Keskiyön kirjasto on valitettavan kliseinen. Lisäksi Nora ei itse muista elämistään mitään ilmestyessään niihin ja eri elämiä käsitellään niin pintapuolisesti, että itse asiassa hieman petyin. Valintojen perhosvaikutus on äärimmäisen kiinnostava ajatus, joten olisin kaivannut enemmän tietoa siitä, miten erilaiset valinnat ovat vaikuttaneet Noran eri elämiin: olisin halunnut tietää matkan, en vain pintapuolista lopputulosta. Kenties se on tosin liian paljon odotettu lyhyeltä ja nopealukuiselta hyvänmielen kirjalta. :D
Olen kuitenkin kenties liian ankara Haigin teokselle. On oikeastaan epäreilua arvioida sitä, sillä juuri ennen sitä olin lukenut Kytömäen Margaritan, joka todella teki vaikutuksen. Mikä tahansa kirja oli tuomittu tekemään pettymyksen sellaisen vertailukohdan jälkeen. Tarkoitus ei suinkaan ole verrata näitä kirjoja – siinä ei olisi mitään mieltä, sillä ovathan ne ihan erilaisia ja eri genreä – mutta mieli valitettavasti toimii kuitenkin siten.
Toisaalta olen itse lukenut viime vuosina paljon kirjoja, jotka käsittelevät hyvää ja merkityksellistä elämää – kuten Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt ja Rosa Nenosen Merkityksellisen työn kaava – joten monet kirjan opeista olivat minulle jo selviöitä. Kaikilla ei kuitenkaan ole samaa lukutaustaa, joten heille Keskiyön kirjasto voi tarjota paljonkin uutta ajateltavaa. Suosittelen kirjaa siis ehdottomasti, jos elämän merkityksen pohdinta kiinnostaa.
Näistä pettymyksistä huolimatta ei pidä olettaa, että Keskiyön kirjasto olisi ollut epämiellyttävä tai huono lukukokemus. Ei todellakaan. Se antaa kiinnostavaa ajateltavaa, sillä multiversumit ovat – kuten sanottua jo – äärimmäisen kiinnostava ajatus. Koen vain, että näin kiinnostavalla aiheella olisi voinut saada aikaiseksi parempaakin pohdittavaa myös kevyessä kirjassa. Eli kivasta kirjasta olisi saanut loistavan kirjan.
Mitä hyvänmielen kirjoihin tulee, Keskiyön kirjasto jää ehdottomasti aiheensa puolesta voittajien puolelle. Monet päähenkilöt ärsyttävät minua, mutta Keskiyön kirjastossa näin ei enimmäkseen käy, ja muutenkin eri elämiä on hauska lukea ja tutkiskella samalla omia valintojaan. Kirja on varsin helppo- ja nopealukuinen, joten sopii mainiosti myös iltapuhteeksi.
Lukuhaasteessa sijoitan Keskiyön kirjaston kohtaan 32. Kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa. Lisäksi se sopisi kohtiin 29. Kirjan henkilön elämä muuttuu; 33. Kirjassa opetetaan jokin taito ja 36. Kirjassa liikutaan ajassa.
Matt Haig: Keskiyön kirjasto. Aula & Co 2020. 328 sivua. Suom. Sarianna Silvonen: Alkuteos: The Midnight Library (2020).
Kommentit
Lähetä kommentti