Bridgerton-sarjan kolmannen osan päätähtenä on Benedict Bridgerton, joka tapaa eräissä naamiaisissa tuntemattoman kaunottaren, jolle menettää sydämensä. Harmi vain, että nuori nainen on naamiaisten jälkeen kadonnut kuin tuhka tuuleen eikä Benedictillä ole aavistustakaan kuka hän oli.
Sophie Beckett on aatelismiehen avioton tytär, joka isänsä ollessa elossa sai vielä asua tämän luona ja opiskella sisarpuoltensa kanssa. Isänsä kuoltua hänestä on tullut palvelijatar, jolle ei paljon huveja ole. Talon muu palvelusväki kuitenkin ujuttaa Sophien eräänä iltana Bridgertonien naamiaisjuhlaan, mutta lopulta Sophie jää kiinni kenkien lainaamisesta ja joutuu lähtemään häntä koipien välissä palvelemaan muualle.
Tuhkimo-tarinasta suoraan kopioitu juoni on tavallaan sekä onnistunut että ei. Tuntuu hassulta, että klassinen juoni on ilkeine äiti- ja sisarpuolineen päivineen kopioitu lähes tarkalleen. Benedict etsii Sophieta jälkikäteen mukanaan käsine, mutta ei onnistu tätä löytämään. Lasikenkiä tarinassa ei ole, mutta Sophie tosissaan jää kiinni äitipuolensa kenkien lainaamisesta. Prinssi kuitenkin lopulta löytää prinsessansa kuten Disney-versiossa konsanaan. Pienemmätkin viittaukset klassikkoon olisivat riittäneet.
Myöhemmin Sophie ja Benedict kohtaavat jälleen aivan toisenlaisissa kuvioissa Sophien ollessa palvelustyttönä erään Benedictin tuttavan talossa – ja mutkien jälkeen hänestä tulee Bridgertonien palvelija. Mutta Sophien mielessä jäytää vain ajatus siitä, ettei Benedict todella tunnista häntä. Benedict taas rakastuu Sophieen päätä pahkaa, mutta ei saa mielestään erästä naamiaisissa tapaamaansa mysteeristä naista. Vaikka uskoisi rakkauteen ensisilmäyksellä on tarinassa silti aika moneen otteeseen rakastuttu kertaheitolla ja se alkaa tuntua omituiselta.
Romaanissa pohditaan luokkaeroja ja sitä, mitä tehdä kun rakastuu johonkuhun, johon ei saisi. Luokkayhteiskunta ei anna periksi, vaikka lopulta (tietenkin) onnellinenkin loppu saadaan. Luokkayhteiskunnan kuvaus ja siitä aiheutuvat ongelmat ovat toki kiinnostavaa luettavaa, mutta lopulta romaanissa jää ärsyttämään se, miten helposti ongelmat lakaistaan maton alle ja miten paljon valtaa Bridgertonien perheellä onkaan. Varsin kelpoista historiallista romantiikkaa tämäkin kirja silti tarjoilee. Jos siis viihdyit Bridgertonien parissa ensimmäisen ja toisen osan kohdalla niin ei tähänkään suuremmin pääse pettymään. Sarjan neljäs osa on vastikään ilmestynyt Bookbeatiin, joten ehkä sekin tulee luettua tässä kesän aikana.
Helmet-lukuhaasteessa romaani sopii mm. kohtiin 3. historiallinen romaani, 5. kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan, 6. kirja kertoo rakkaudesta, 14. kirja on osa kirjasarjaa, 16. kirjassa eletään ilman sähköä, 20. kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen, 29. kirjan henkilön elämä muuttuu, 37. kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa ja 49. kirja on julkaistu vuonna 2021.
Julia Quinn: Naamiaisten kaunotar. Tammi 2021. 258 sivua. Suomentanut: Susanna Hirvikorpi.
Kommentit
Lähetä kommentti