lauantai 24. toukokuuta 2014

Graeme Simsion: Vaimotesti (Elina)


Graeme Simsion: Vaimotesti
Otava 2013
Suomentanut Inka Parpola
333 sivua
Alkuteos: The Rosie Project. 2013.

Don Tillman on menestynyt genetiikan professori, jonka elämä on täsmällisesti aikataulutettua ja kaikin puolin järjestelmällistä. Hänellä on keittiössä Standardisoitu Ateriajärjestelmä ja joka viikonpäivälle on olemassa oma minuutintarkka aikataulu - siivouksesta urheiluun ja töiden tekoon. Hän kuitenkin kaipaa rinnalleen elämänkumppania eivätkä hänen sosiaaliset taitonsa ole hurraamisen arvoiset. Sattumalta hän kuitenkin keksii loistavan tieteellisen tavan löytää sopiva aviovaimo - kyselytutkimuksen.

"Gene lähetti minulle maailman kelvottomimman naisen. Baarimikon. Myöhästelijä, kasvissyöjä, epäjärjestelmällinen, irrationaalinen, epäterveelliset elämäntavat, tupakoitsija - tupakoitsija! - psykologisia ongelmia, ei osaa laittaa ruokaa, matemaattisesti kyvytön, luonnoton hiustenväri. Oletan, että se oli Genestä vitsi."

Donin ystävä Gene lähettää Donin luokse myös Rosien, joka osoittautuu kaikkea muuta kuin täydelliseksi vaimoehdokkaaksi ja epäonnistuneiden treffien jälkeen Don ei voisi ajatellakaan olevansa vakavissaan Rosien kanssa. Kyselylomakkeiden vastauksia alkaa hiljalleen tupsahdella Donin sähköpostiin, mutta hän huomaa viettävänsä vieläkin aikaa Rosien kanssa. Vaimoprojekti ajautuu taka-alalle kun Don ja Rosie alkavat yhdessä selvittää kuka on Rosien biologinen isä.

Vaimotesti on erittäin viihdyttävä, älykäs ja humoristinen tarina. Se ei ole niinkään tarina rakastumisesta vaan pikemminkin romanttinen komedia tai televisiosarja, jossa mielenkiinto tarinaan pysyy ennen kaikkea henkilöhahmojen takia. Don on kaikessa neuroottisuudessaan ja järjestelmällisyydessään äärimmäisen kiinnostava ja hupaisa, Rosie sen sijaan rento ja spontaani. Kuten romanttisissa komedioissa niin tässäkin lopputuloksen voi arvata jo ensi metreiltä, mutta tärkeämpää kuin lopputulos onkin matka sinne. Lisäksi Simsionin teksti on helposti luettavaa.

Kirjan kansiliepeessä romaania verrataan tv-sitcomeihin ja olen ihan täsmälleen samaa mieltä, sillä mieleeni putkahteli lukiessa yksi jos toinenkin tv-sarja, johon tämän romaanin voisi helposti rinnastaa. Etenkin mieleen tuli The Big Bang Theory (Rillit huurussa), sillä Don on kuin ilmetty Sheldon Cooper! Lukiessa ajattelin myös Erlend Loen Supernaiivia, jonka päähenkilö ei ehkä ole genetiikan professori, mutta jonka naiivius sosiaalisissa tilanteissa tuntuu samalta. Se miksi pidin tästä kirjasta niin paljon johtuu ehkä juurikin siitä, että se muistutti minua niin paljon näistä muista suosikeistani. Kahden täysin erilaisen ihmisen rakkaustarina on aina kiehtova ja tämä oli sellaiseksi harvinaisen raikkaasti kirjoitettu. Todellinen hyvän mielen kirja!

Vielä loppuun pakko mainita, että on kiva kun kirjastosta saa näitä 14 päivän pikalainoja. Ensinnäkin pääsee käsiksi uutuuskirjoihin, joihin olisi muuten huikeat varausjonot ja toisekseen on pakko lukea kirja 14 päivän sisällä eikä se jää yöpöydän kulmalle notkumaan puoleksi vuodeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti