Astrid Lindgren: Ronja Rövardotter (Elina)

Astrid Lindgren: Ronja Rövardotter

Rabén & Sjögren 1981/2007

Kuvittanut: Ilon Wikland

238 sivua

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin niin ensimmäinen kesälomakirjani on ruotsinkielinen Ronja, ja tänä kesänä blogissa saattaa näkyä muitakin ruotsinkielisiä romaaneja. Ronja, ryövärintytär ei ollut minulle ennestään tuttu, vaikka useita Lindgrenin kirjoja olen toki lukenut nuorena. Suosikkini ovat hiirenkorville asti luetut Peppi Pitkätossut, joita luin etenkin kesälomilla. Ne voisikin myös lukea uudelleen. Ronja oli kuitenkin myös mainiota kesälukemista, sillä siinä kuvaillaan niin elävästi kahden lapsen vaeltelua kesäisessä metsässä ja seikkailuja joihin he joutuvat. Kieli oli sen verran helppoa, että senkään kanssa ei ollut ongelmia. Alkuun tietenkin lukeminen oli vähän hidasta, mutta puolenvälin tienoilla olin jo tottunut ruotsiin ja lukeminen sujui helpommin.

Koska tarina ei ole minulle tuttu suomeksi, joudun turvautumaan Wikipedian apuun suomenkielisissä nimityksissä. Ronjan isä Mattis (Matias) on kuuluisa ryöväri ja hänen mukaansa on nimetty myös linna ja metsä, missä he asuvat (Mattisborg & Mattisskogen). Ronjan syntymäyönä suuri salama kuitenkin halkaisee linnan kahtia ja toiselle puolelle muuttavat vihollisryövärijoukko Borka miehineen. Ronja saa selville, että Borkalla on Ronjan ikäinen poika Birk. Alkuun hekin ovat vihollisia keskenään, mutta erinäisten sattumien ja tapahtumien jälkeen he ystävystyvät ja alkavat tavata salaa metsässä.

Ronjan tarina on klassinen monestakin syystä. Se on ennen kaikkea tarina ystävyydestä kuten useat Lindgrenin tarinoista. Ronjan ja Birkin ystävyys on syvää: he kutsuvat toisiaan siskoksi ja veljeksi ja varmasti he tekisivät mitä vaan toistensa eteen. He haluavat jakaa keskenään niin ilot kuin surutkin. Kun heille selviää, että heidän isänsä ovat vihollisia ja roistoja, päättävät he muuttaa keskenään metsään pieneen luolaan. Edes koti-ikävä ei aja lapsia takaisin kotiin eikä heitä voi erottaa heidän isiensä välinen vihanpito.

Ronjan ja Birkin vanhemmat jäävät tässä tarinassa taustahenkilöiksi. Tärkeämpää ovat juuri nämä kaksi nuorta, jotka asuvat itsenäisesti keskellä metsää, mutta onnistuvat silti saamaan ruokaa ja vettä sekä lämpimän yösijan. Monissa lastenkirjoissa tulee esille joko orpous tai lasten itsenäistyminen. Aiemmin mainitsemani Peppi esimerkiksi elelee myös yksinään, vaikka on hänelläkin isä merillä. Ronja ja Birk ovat vahvoja persoonia molemmat. Ronjan isä Mattis toteaa kuultuaan heidän ystävyydestään, että "minulla ei ole tytärtä". Sellainen nyt varmasti saisi yhden jos toisenkin surulliseksi, mutta Ronja muuttaa päättäväisesti metsään ja luottaa ystävänsä Birkin tukeen.

Metsää ja luontoa Lindgren kuvailee myös erittäin kauniisti. Väliin jokunen luontosana oli vieras ja metsässä asuvat oudot olennot tunnistin lähinnä kuvailujen perusteella. Wikipedian mukaan teoksessa on ajattaria ja männiäisiä. Ajattaria kuvaillaankin olennoiksi, jotka laulullaan houkuttelevat ihmisiä metsään. Jonkinlaisia menninkäisiä metsässä myös vilisee sekä isoja kotkamaisia lintuja, jotka yrittävät saada Ronjan ja Birkin kiinni kynsillään ja nokillaan. Lisäksi metsässä vaeltaa tietenkin villihevosia, joita Ronja ja Birk yrittävät kesyttää. Metsä saakin teoksessa välillä fantasiamaisia piirteitä, ikään kuin metsä itsessään eläisi omaa elämäänsä ja Ronja ja Birk ovat siellä vain vieraina.

Kaikkiaan siis varsin hyvä romaani lukea ruotsiksi, ja noin muutenkin on välillä vaihtelun vuoksi mukavaa lukea lasten- ja nuortenkirjallisuutta.