torstai 25. kesäkuuta 2015

Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä (Elina)


Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä
Schildts & Söderströms 2014
295 sivua
suom. Kaisa Kattelus
Alkuteos: Case Histories. 2004.

Jackson Brodie on cambridgelainen yksityisetsivä, joka on eronnut vaimostaan ja asuu pienessä asunnossa kaupungin laidalla. Hänen ainoa vakioasiakkaansa on vanha höpsähtänyt rouva Binky Rain, joka uskoo jonkun kaappaavan kissojaan. Binky Rainin naapuritalon menneisyydestä alkaa kuitenkin paljastua yhtä sun toista. Landin sisarusten Amelian ja Julian isä on juuri kuollut ja samalla muistuu mieleen kuinka heidän kolmivuotias pikkusisarensa Olivia katosi eräänä yönä vuosia sitten koskaan löytymättä. Muitakin omituisia tapauksia tulee Jacksonin selvitettäväksi. Theo Wyren tytär Laura on kuollut kymmenen vuotta aiemmin ja murhaajaa ei ikinä saatu kiinni. Shirley Morrison sen sijaan haluaisi löytää kauan sitten kadottamansa sisarentyttären Tanyan, jonka äiti (Shirleyn sisar) Michelle on tuomittu vankilaan murhasta. 

Vyyhti alkaa pikkuhiljaa selvitä ja lukija Jacksonin ohella saa huomata mielenkiintoisia yhtymäkohtia tarinoiden välillä. Jacksonin omaa menneisyyttä keritään myös auki ja selviää, että ei hänenkään perheensä tausta ole kovin puhtoinen. Jackson on muutenkin kuin oppikirjaesimerkki yksityisetsivästä: eronnut ja yksinäinen karski mies, ex-poliisi ja ex-sotilas, joka polttaa liikaa. Jacksonin herkempi ja suojelevampi puoli tulee esille kun hän on kahdeksanvuotiaan tyttärensä Marleen seurassa. Hahmona Jackson toi mieleeni Robert Galbraithin etsivän Cormoran Striken.

Romaani toimii kerronnaltaan hyvin, se alkaa kolmella tapauskertomuksella, jotka valottavat Jacksonin tulevien asiakkaiden perheiden tragedioita ja historiaa mielenkiintoisella tavalla. Vasta sen jälkeen kertoja marssittaa paikalle Jacksonin toimistoineen. Lukija pysyy tavallaan hieman etsivää edellä koko ajan. Näkökulma vaihtelee Jacksonin, Amelian, Theon ja Carolinen (Michellen) välillä. Tapauskertomukset tulevat peräkkäin ja yhtäkkiä tulee paljon nimiä muistettavaksi, joten sain aina välillä miettiä kuka oli kukin, mutta jonkin aikaa luettuani nimet alkoivat muistua mieleen. Kerrontaratkaisu on siis hyvä, mutta se vaatii hieman aikaa, jotta pääsee mukaan. Alkuun oli vaikeaa muistaa Landin kaikkia sisaruksia ja hetken ajan olin jo unohtanut kuka olikaan Shirley. Vaikka romaani itsessään on monilta osin hyvin perinteinen dekkari, nostaa kerrontaratkaisu sen mielestäni seuraavalle tasolle.

En ole aiemmin lukenut Kate Atkinsonilta yhtään mitään eikä minulla muutenkaan ollut mitään ennakko-odotuksia kirjalle, joten yllätyin positiivisesti lukukokemuksesta. Alusta lähtien romaani vei mennessään. Siinä vaiheessa kun tapahtumat alkoivat saada ratkaisuja en voinut laskea kirjaa käsistäni vaan se piti lukea loppuun, jotta sai tietää mitä oikeasti tapahtui. Paitsi juoneltaan niin romaani oli onnistunut myös kieleltään ja kuvaukseltaan, Atkinson onnistuu taitavasti piirtämään kuvan Britanniasta  ja sen pienistä kylistä ja kaupungeista. Yöpöydällä odotteleekin jo seuraava Jackson Brodie -kirja, johon tartun heti kun ehdin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti