tiistai 30. kesäkuuta 2015

Camilla Läckberg: Jääprinsessa (Elina)


Camilla Läckberg: Jääprinsessa
Schildts 2007
357 sivua
Suom. Outi Menna
Alkuteos: Isprinsessan. 2004.


Kuten huomata saattaa, on kesäkuuni loppupuoli kulunut useiden dekkareiden parissa. Nyt kuitenkin laajensin repertuaariani huomattavasti, sillä dekkareiden osalta lukulistani on painottunut lähinnä perinteiseen brittiläiseen. Ruotsalainen dekkarigenre on sen sijaan jäänyt Stieg Larssonin Millenium-trilogiaa lukuunottamatta vieraaksi. Tutustuminen alkoi nyt Läckbergin esikoisteoksesta Jääprinsessa.

Tukholmalainen kirjailija Erica Falck on palannut kotikaupunkiinsa Fjällbackaan tyhjentämään vanhempiensa omakotitaloa. Erica joutuu kohtaamaan menneisyyden toisellakin tapaa kun hänen lapsuutensa ystävä Alexandra löytyy kuolleena ranteet auki viillettyinä jääkylmän talonsa kylpyhuoneesta. Ensin näyttää, että Alex on tehnyt itsemurhan, mutta onko sittenkään? Erica huomaa joutuvansa murhatutkimuksen keskelle ja alkaa muistokirjoituksen kirjoitettuaan hiljalleen itsekin nuuskia ympäriinsä mitä Alexandralle on tapahtunut lapsuuden jälkeen. He kun eivät ole juurikaan nähneet toisiaan sen jälkeen kun Alexandra perheineen muutti yllättäen pois Fjällbackasta tyttöjen ollessa 12-vuotiaita. Alexandra on sittemmin mennyt naimisiin Henrik Wijknerin kanssa ja perustanut taidegallerian Göteborgiin.

Teos raottaa paitsi rikostutkintaa ja Fjällbackan ja sen asukkaiden menneisyyttä myös Erican elämää. Hänen sisarensa Anna asuu tyylikkäässä tukholmalaisasunnossa miehensä Lucaksen ja kahden pienen lapsensa kanssa, mutta avioliitto ei ole niin ruusuinen kuin kuva antaa ymmärtää. Aviomies Lucaksen mielestä sisarusten Annan ja Erican pitäisi myydä Fjällbackan talo. Erica ei halua menettää rakasta kotitaloaan, mutta joutuu taipumaan asianajajien edessä. Hänen elämäänsä astelee myös joukko entisiä ystäviä ja tuttuja. Poliisiasemalla hän törmää lapsuudenystäväänsä poliisi Patrik Hedströmiin ja he päättävätkin nähdä uudelleen päivällisen merkeissä.

En oikein tiennyt lukeako tätä romaania poliisidekkarina vai ei. Ericalla on suuri osuus tapahtumien ratkaisemisessa ja lisäksi poliisiasemalla touhu tuntuu hyvin epäuskottavalta. Komisario Mellberg on siirretty aseman johtoon Göteborgista, missä hän on mokannut. Hän ei tunnu ymmärtävän mistään mitään kuten ei suurin osa muistakaan poliiseista. Patrik ja pätevä sihteeri Annika ovat ainoat, jotka todella työskentelevät selvittääkseen tapahtumia. Mellberg kuitenkin ottaa lopulta kaiken kunnian itselleen, vaikka ilman Patrikia hän tuskin olisi saanut juttua ratkaistua.

Lukijaa pidetään välillä turhaankin jännityksessä kun Erica tai Patrik on löytänyt jonkin hyvän vihjeen, josta ei kuitenkaan paljasteta muuta kuin että on löytynyt "tärkeä paperilappu". Tuntuu, että tarinaa pitkitettiin ajoittain ja pieni tiivistäminen ei olisi ollut pahitteeksi kun luvutkin olivat todella pitkiä. Yli kolmesataasivuisesta romaanista olisi voinut helposti napsaista sata sivua pois tarinan kärsimättä.

Millainen lukukokemus sitten oli? Koukuttava. Läckberg kirjoittaa viihdyttävästi ja vaikka teoksen alkupuolella tuntui joidenkin sivujen aikana ettei tarina edisty mihinkään suuntaan, niin vauhtiin päästyä olikin sitten pakko istua nenä kiinni kirjassa. Romaanissa yhdistyvät onnistuneella tavalla murhien selvittäminen, jännityksen ylläpito, Fjällbackan perheiden historia ja Erican henkilökohtainen elämä ongelmineen. Agatha Christieen verrattuna ruotsalainen poliisidekkari on paljon lähempänä ihoa ja todellisuutta. Maailma ei tunnu niin kaukaiselta ja kaikki on arkipäiväisempää, vaikka Jääprinsessakin ratkotaan murhajuttua. Rikos tuntuu raa'alta ja sitä kuvaillaan yksityiskohtaisesti, mutta toisaalta Erican tavalliset arkiset tekemiset ja suhteisiin liittyvät kommellukset tasapainottavat tarinaa eikä se tunnu liian ahdistavalta.

Camilla Läckbergin dekkarisarjassa on käsittääkseni jo peräti kymmenen osaa. Itselläni on useampi ruotsinkielinen jatko-osa jo odottelemassa, mutta huomasin että sarjan toinen kirja Predikanten (suom. Saarnaaja) uupuu. Mahtaakohan haittaa jos hyppään suoraan sarjan seuraavaan osaan? Varmastikin Erican ja Patrikin vaiheita kuvataan kronologisesti, mutta tuskin jään liikaa paitsi vaikka jättäisin yhden osan lukematta... Toisaalta ajattelin seuraavaksi kyllä pitää pientä taukoa dekkareista ja lukea jotain aivan muuta. Läckbergin romaaneihin palaan varmasti myöhemmin.

2 kommenttia:

  1. Luin kyseisen kirjan pari viikkoa sitten ja bloggasin siitä, mutta ajattelin, että olen todella jäljessä aikaani, kun luin sen vasta nyt, mutta hauska huomata, että joku muukin aloittelee vasta sarjaa. Minäkin varmaan palaan Läckbergin pariin, mutta ehkä vasta syksymmällä. Tarina itsessään oli mielenkiintoinen, mutta minua tökki onneton poliisityö, Erican tapa tutkia asioita ja omituiset aikajanavirheet ja muut pikku virheet. Hyviä ruotsalaisdekkaristeja ovat mm. Åsa Larsson, Anna Jansson. Itse pidän paljon pohjoismaisista dekkareista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva yhteensattuma, että luit kirjan vasta nyt. Kävin lukemassa postauksesi ja olenkin aika samoilla linjoilla, että romaanissa tosiaan useampi asia tökkii, vaikka tarina sinänsä on kiinnostava. En usko, että Läckberg on ainakaan tätä kirjaa varten erityisemmin miettinyt miten poliisitutkinta etenee, mitenhän mahtaa olla jatko-osien kanssa... Täytyy laittaa korvan taakse Åsa Larsson & Anna Jansson, mutta aion tosiaan jatkaa Läckberginkin parissa jahka muilta kirjoilta ehdin :)

      Poista