Siirry pääsisältöön

Oopperan kummitus (Elina)

Oopperan kummitus
Andrew Lloyd Webber
Suomen Kansallisooppera 2015
ohjaus Tiina Puumalainen


Mikä sopisikaan Halloweeniin ja pyhäinpäivään paremmin kuin kummitukset? Kansallisoopperassa on tänä syksynä esitetty maailmankuulua Oopperan kummitusta ja ilokseni pääsin sitä kaksi viikkoa sitten katsomaan (huomaa, että postaustahtini laahaa hieman jäljessä...). Liput tuli hankittua jo vuosi sitten marraskuussa ja onneksi niin, sillä nythän ne ovat loppuunmyytyjä koko keväälle. Mikäli oma lippu kuitenkin kiinnostaa niin Oopperalta kannattaa varmasti kysellä peruutuspaikkoja.

Alunperinhän Oopperan kummituksen tarina on ilmestynyt vuonna 1910 ranskalaisen Gaston Leroux'n goottilaisena kauhuromaanina Le Fantôme de l'Opéra ja tunnetuin adaptaatio on Andrew Lloyd Webberin musikaali, joka on kantaesitetty Lontoossa vuonna 1986 sekä musikaaliin perustuva elokuva vuodelta 2004. Elokuvaversion on ohjannut Joel Schumacher ja sen pääosissa ovat Gerard Butler kummituksena, Emmy Rossum Christinenä ja Patrick Wilson Raoulina. Myös Kansallisoopperan versio perustuu tähän Webberin musikaaliin, joskin se on saanut oikeuden joihinkin muutoksiin.

Itse olin tutustunut sekä kirjaan että elokuvaversioon, tosin molemmista on jo lähes kymmenen vuotta aikaa. Elokuvasta pidin aikanaan hyvin paljon ja soundtrack oli myös silloin ahkerassa kuuntelussa - huomasinkin oopperaillan aikana muistavani laulujen sanat pääosin ulkoa, siitä huolimatta että aikaa oli ehtinyt kulua. Kirjan olen lukenut aikanaan englanniksi ja mikäli oikein muistan ovat sen tapahtumat ainakin osittain hieman erilaiset kuin elokuvan ja musikaalin. Lukisin kirjan mielelläni uudelleen ja ehkä voisin lukea sen tällä kertaa suomennettuna, tosin viimeisin suomennos on vuodelta 1990, joten sitäkin voi olla vaikeaa löytää. Tässä olisi kenties kustantajille hyvä hetki ottaa uutta painosta...


Mitä tulee sitten itse tarinaan: se kertoo pariisilaisesta oopperatalosta, jossa kummittelee. Kummitus on kasvoiltaan epämuodostunut henkilö, joka on tehnyt itselleen luolamaisen kodin syvälle oopperan alapuolelle. Hän alkaa opettaa nuorta tanssijatarta Christineä laulamaan ja vaatii, että Christine pääsee pääroolin esittäjäksi oopperassa. Kummitus rakastuu nuoreen tyttöön, mutta ei ole mielissään kun kuvioihin astuu Christinen vanha lapsuudenystävä Raoul. Tarina on romanttinen ja kaihoisa, mutta samalla myös synkän goottilainen ja kauhukuvastoa viljelevä. Christine joutuu keskelle kolmiodraamaa, mutta rakkaus tarkoittaa tässä oopperassa myös rakkautta musiikkiin.

Kansallisoopperan tuotos oli kaikin puolin oikein mahtava! Ilahduin siitä, että olimme varanneet paikat permannolle, josta näki tapahtumat paremmin kuin hyvin. Heti oopperan alussa kattokruunun hitaasti hilautuessa ylös ja ensimmäisten nuottien ehtiessä korviin tuntui ihan kylmät väreet selkäpiissä, jotain hienoa olisi luvassa. Etenkin kehun lavasteita ja esityksen ulkonäköä puvustuksineen kaikkineen, kaikki näytti siltä kuin pitikin ja lavasteet olisi hyvin voinut kuvitella vaikkapa Lontooseen. Etenkin kummituksen luola oli todella taidokkaasti tehty. Lavastus on Teppo Järvisen käsialaa ja puvustuksesta on vastannut Marjaana Mutanen.

Pääosien esittäjät lauloivat upeasti, vaikkei tosissaan mistään helpoimmasta musikaalista ole kyse. Tässä näytöksessä pääosissa olivat Ilkka Hämäläinen kummituksena, Hanna-Liisa Võsa Christinenä ja Olli Tuovinen Raoulina, mielenkiintoista olisi ollut tietenkin päästä näkemään myös toiset tähdet. Näistä esiintyjistä vakuutti etenkin Ilkka Hämäläinen, jonka ääni sopi kummitukselle hienosti. Kummituksen suhteen vapauksia oltiin saatu muun muassa maskin värissä, sillä tässä esityksessähän se on kultainen. Ainoan (pienen) miinuksen ooppera saa englannin kielestä, nimittäin esiintyjien puheäänestä kyllä kuuli lausumisen tuottavan väliin hieman vaikeuksia ja kieli kangerteli. Lauluissa tätä ongelmaa ei niinkään ollut ja sehän oli kuitenkin tärkeintä.


Seuraavaksi taidan itse katsoa uudelleen elokuvaversion, se on katsottavissa esimerkiksi Netflixistä. Kuvamateriaali tässä postauksessa on nyt valitettavasti vain käsiohjelmasta pikaisesti puhelimella napattuja otoksia, mutta Kansallisoopperan sivuilta voi käydä ihastelemassa parempia kuvia. Ensi kerralla luvassa sitten taas kirjallisuutta. Ajattelin osallistua myös marraskuun lukuhaasteeseen tänäkin vuonna - siitä vielä lisää. Oikein hyvää pyhäinpäivän iltaa lukijoille!

Kommentit