Tapani Bagge: Hämeenlinnan Janne. Kuinka Jannesta tuli Jean Sibelius
Kuvitus: Salla Savolainen
Tammi 2015
41 sivua
Hämeenlinnan Janne
on tänä vuonna julkaistu fiktiivisillä aineksilla maustettu kuvallinen
elämäkerta-tietokirja, joka on lapsille suunnattu. Kun otetaan huomioon, että
vuosi 2015 on Sibeliuksen 150. juhlavuosi, ei ole mikään ihme, että teos on
julkaistu juuri nyt. Siitä syystä se on myös varsin ajankohtainen kirja, josta
kirjoittaa.
Kyseessä on siis kuvakirja, joka kuvaa Sibeliusta –
tuttavallisemmin Jannea – hänen lapsuudenvuosinaan Hämeenlinnassa, hänen
perhettään ja koulunkäyntiään. Käy ilmi, että Sibeliuksesta piti tulla
lakimies, mutta musiikki kiinnosti poikaa ja myöhemmin nuorta miestä enemmän,
ja kuinkas sitten kävikään. Toisaalta veikkaisin, että moiset haaveet aiheuttavat
päänvaivaa ja harmaita hiuksia monille vanhemmille vielä nykyäänkin. Paljon
eikä mitään on siis muuttunut 150 vuoden mittaan.
Teoksen sivut rakentuvat siten, että mukana on koko aukeaman
peittämiä kuvia Hämeenlinnan torista, Jannen kodista ja muista hänen
lapsuutensa miljöistä, ja näiden aukeaman kokoisten kuvien sekaan limittyy sekä
”fiktiivistä” tekstiä että infobokseja. Sana fiktiivinen on lainausmerkeissä,
koska ”fiktiivinen” teksti koostuu niin todellisesta elämäkerrallisesta
aineksesta kuin hupsutuksistakin. Luulenpa esimerkiksi, ettei Sibelius
kohdannut avaruusolentoa – lapsuudessaan eikä myöhemminkään elämässään.
Infoboksit ovat pieniä tietoiskuja, jotka sivistävät
lapsilukijaa ajan yleisestä hengestä ja myös Hämeenlinnan kaupungista tuohon
aikaan. Aikuiselle tietoiskut jäävät ehkä hieman laimeiksi, mutta lyhyet
tekstit ovat kohdeyleisön kannalta parempia, etteivät lapset tukehdu
infoähkyyn. Kirjan alussa on myös piirretty kartta, johon on merkitty
Sibeliuksen elämän kannalta merkittävimmän kadut ja paikat. Siitä on helppo
seurata, missä Sibelius kussakin iässä liikuskeli: paikkojen nimet ovat
puolessatoista vuosisadassa vaihtuneet.
Hämeenlinnan Jannessa
kertojana on itse Sibelius: koska hän puhuu menneessä aikamuodossa ja teos
ulottuu siihen saakka, kun Sibelius on nuori mies, voi päätellä, että kertojana
toimii vanhempi Sibelius. Tai kenties tämän henki, joka puhuttelee 2010-luvun
lasta hassutuksineen ja tietoiskuineen. Toisaalta tämä kerrontamuoto aiheuttaa
myös ristiriitaisuuksia. Minä-muotoisessa elämäkerrallisessa tekstissä Sibelius kuvailee itseään tähdeksi, mutta tietoiskujen kautta Sibeliuksesta välittyy
puolestaan melko vaatimaton kuva.
Muuten kuvat ja tekstit pelaavat melko hauskasti yhteen, ja
kuvituksessa on käytetty erilaisia elementtejä: enimmäkseen piirrostyyli on
hassuttelevan selkeä, mutta mukaan on liitetty pieniä yksityiskohtia, kuten valokuvia
tai maalauksia. Teoksen juoni ei kuitenkaan ole hääppöinen, koska kyseessä on
pikemminkin tietokirja Sibeliuksen Hämeenlinnan-vuosista.
Viimeisenä sanana voin sanoa, että tällaiselle itsekin
Hämeenlinnassa lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneelle aikuislukijalle teoksessa
on oma viehätyksensä. Kirjassa on tuttuja paikkoja, jotka ovat toki erinimisiä
ja -näköisiäkin, mutta kartan avulla voi seurata, missä määrin on astellut
Sibeliuksen jalanjäljissä.
Näihin sanoihin päättäen totean, että vuoden kirjahaasteessa
Hämeenlinnan Janne ansaitsee paikan
kohdassa ”kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi”.
Kommentit
Lähetä kommentti