Tapani Bagge: Hämeenlinnan Janne (Hanna)

Tapani Bagge: Hämeenlinnan Janne. Kuinka Jannesta tuli Jean Sibelius

Kuvitus: Salla Savolainen 

Tammi 2015

41 sivua

Hämeenlinnan Janne on tänä vuonna julkaistu fiktiivisillä aineksilla maustettu kuvallinen elämäkerta-tietokirja, joka on lapsille suunnattu. Kun otetaan huomioon, että vuosi 2015 on Sibeliuksen 150. juhlavuosi, ei ole mikään ihme, että teos on julkaistu juuri nyt. Siitä syystä se on myös varsin ajankohtainen kirja, josta kirjoittaa.

Kyseessä on siis kuvakirja, joka kuvaa Sibeliusta – tuttavallisemmin Jannea – hänen lapsuudenvuosinaan Hämeenlinnassa, hänen perhettään ja koulunkäyntiään. Käy ilmi, että Sibeliuksesta piti tulla lakimies, mutta musiikki kiinnosti poikaa ja myöhemmin nuorta miestä enemmän, ja kuinkas sitten kävikään. Toisaalta veikkaisin, että moiset haaveet aiheuttavat päänvaivaa ja harmaita hiuksia monille vanhemmille vielä nykyäänkin. Paljon eikä mitään on siis muuttunut 150 vuoden mittaan.

Teoksen sivut rakentuvat siten, että mukana on koko aukeaman peittämiä kuvia Hämeenlinnan torista, Jannen kodista ja muista hänen lapsuutensa miljöistä, ja näiden aukeaman kokoisten kuvien sekaan limittyy sekä ”fiktiivistä” tekstiä että infobokseja. Sana fiktiivinen on lainausmerkeissä, koska ”fiktiivinen” teksti koostuu niin todellisesta elämäkerrallisesta aineksesta kuin hupsutuksistakin. Luulenpa esimerkiksi, ettei Sibelius kohdannut avaruusolentoa – lapsuudessaan eikä myöhemminkään elämässään.

Infoboksit ovat pieniä tietoiskuja, jotka sivistävät lapsilukijaa ajan yleisestä hengestä ja myös Hämeenlinnan kaupungista tuohon aikaan. Aikuiselle tietoiskut jäävät ehkä hieman laimeiksi, mutta lyhyet tekstit ovat kohdeyleisön kannalta parempia, etteivät lapset tukehdu infoähkyyn. Kirjan alussa on myös piirretty kartta, johon on merkitty Sibeliuksen elämän kannalta merkittävimmän kadut ja paikat. Siitä on helppo seurata, missä Sibelius kussakin iässä liikuskeli: paikkojen nimet ovat puolessatoista vuosisadassa vaihtuneet.

Hämeenlinnan Jannessa kertojana on itse Sibelius: koska hän puhuu menneessä aikamuodossa ja teos ulottuu siihen saakka, kun Sibelius on nuori mies, voi päätellä, että kertojana toimii vanhempi Sibelius. Tai kenties tämän henki, joka puhuttelee 2010-luvun lasta hassutuksineen ja tietoiskuineen. Toisaalta tämä kerrontamuoto aiheuttaa myös ristiriitaisuuksia. Minä-muotoisessa elämäkerrallisessa tekstissä Sibelius kuvailee itseään tähdeksi, mutta tietoiskujen kautta Sibeliuksesta välittyy puolestaan melko vaatimaton kuva.

Muuten kuvat ja tekstit pelaavat melko hauskasti yhteen, ja kuvituksessa on käytetty erilaisia elementtejä: enimmäkseen piirrostyyli on hassuttelevan selkeä, mutta mukaan on liitetty pieniä yksityiskohtia, kuten valokuvia tai maalauksia. Teoksen juoni ei kuitenkaan ole hääppöinen, koska kyseessä on pikemminkin tietokirja Sibeliuksen Hämeenlinnan-vuosista.

Viimeisenä sanana voin sanoa, että tällaiselle itsekin Hämeenlinnassa lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneelle aikuislukijalle teoksessa on oma viehätyksensä. Kirjassa on tuttuja paikkoja, jotka ovat toki erinimisiä ja -näköisiäkin, mutta kartan avulla voi seurata, missä määrin on astellut Sibeliuksen jalanjäljissä.

Näihin sanoihin päättäen totean, että vuoden kirjahaasteessa Hämeenlinnan Janne ansaitsee paikan kohdassa ”kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi”.