perjantai 20. marraskuuta 2015

China Miéville: Toiset (Hanna)




China Miéville: Toiset
Karisto 2011 
365 sivua
Suom. J. Pekka Mäkelä
Alkuteos: The City & the City. 2009. 



China Miéville on kirjailija, jota ei ole turhan paljon suomennettu. Miévillen teokset lasketaan uuskummaksi, ja olen kuullut kirjailijasta paljon hyvää, ennen kuin luin tämän ensimmäisen kirjani häneltä. Myönnän, että lukukokemuksen jälkeen jäivät kuitenkin ristiriitaiset fiilikset. 

Romaanissa Toiset kuvataan kahta kaupunkia – Ul Qomaa ja Besźeliä – jotka ovat lomittuneet keskenään: kaupungit ovat olemassa päällekkäin eivätkä yhden kaupungin asukkaat saa nähdä toisen kaupungin asukkaita. Liikenne onkin ymmärrettävästi hankalaa, kun asukkaiden pitää jatkuvasti ”näkymätöntää” toisensa, mutta samalla kuitenkin väistellä autoja, jotka huristelevat rinnakkaiskaupungissa.

Besźeliläinen rikostutkija Borlú joutuu tutkimaan murhaa, josta alusta alkaen paljastuu seikkoja, joiden perusteella kyseessä olisi rikko – eli tilanne, jossa yhdessä kaupungissa murhattu tyttö olisi heivattu laittomasti toisen kaupungin puolelle. Tahtomattaan Borlú joutuu lähtemään Besźelistä ja siirtymään rinnakkaistodellisuuteen Ul Qomaan, jossa hän paikallisen kollegansa avulla selvittää opiskelijatytön murhaa. Tutkintojen tiimellyksessä katoaa yksi jos toinenkin uhri, ja huhut tytön tutkimasta kolmannesta kaupungista Orsinnasta – kaupungista kaupunkien välissä – nostavat päätään. Uskomatta moiseen hömpötykseen Borlun on palloiltava ihmisten välillä, jotka joko uskovat siihen tai eivät usko, minkä lisäksi soppaan pistävät oman lusikkansa kummankin kaupungin nationalistit sekä päinvastoin unifikationistit.

Romaanissa minua kiehtoo sen aihe ja tematiikka: rinnakkaistodellisuuksien olemassaolo on jännittävä konsepti, ja lisäksi kolmannen kaupungin salaperäisyys ja limittyminen kaupungin keskelle luo oman mytologiansa, jota olisin toivonut viedyn pidemmälle. Rinnakkaiskaupunkien kohdalla oli erityisen kiinnostavaa lukea niiden poliittisesta rajanvedosta ja vastakkainasettelusta. Tämä kaksinaisuuden teema voidaan rinnastaa helposti myös ihmisen luoteesen, mutta huhut kolmannesta kaupungista tuovat esille, ettei asioilla eikä ihmisillä ole vain kahta puolta. 

Loppujen lopuksi monet asiat Toisissa kuitenkin häiritsivät minua. Suomennoksessa oli virheitä ja epäjohdonmukaisuuksia, jotka pistivät silmään liian usein: luultavasti kirjaa kääntäessä on tullut kiire. Toisaalta on myös mahdollista, että romaani toimisi paremmin englanniksi: tällaisessa spekulativisessa fiktiossa nousee usein esiin sanastoa ja ilmiöitä, joille ei yksinkertaisesti ole suomeksi luontevia sanoja tai sanontoja, joten lopputulos voi vaikuttaa kömpelöltä. 

Kaiken kaikkiaan romaanissa häiritsi kuitenkin eniten sen asetelman epäuskottavuus. Onko rinnakkaistodellisuuksia käsittelevä aihe kiinnostava? Kyllä. Onnistuiko kirjailija vakuuttamaan minut moisen maailman toimivuudesta? Ei. Liian moni asia jäi selvittämättä tai oli vain yksinkertaisesti liian sekava. Olisin kuitenkin kovasti halunnut pitää Miévillen teoksesta enemmän sen kiinnostavan aiheen vuoksi, enkä siksi sulje Miévillen tuotantoa pois tulevaisuudessakaan.

Kirjahaasteessa romaani osuu kohtaan ”kirja, jota ystäväsi on suositellut sinulle”.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti