Venetsiassa on helle ja komisario Guido Brunetti tuntee sulavansa kuumuudessa. Onneksi pian on edessä ihana loma vuoriston viileydessä perheen kera. Brunetti ehtiikin juuri junalla Pohjois-Italiaan, kun hän saa puhelun murhasta ja joutuu palaamaan pikimmiten takaisin Venetsiaan. Murhajutun lisäksi Brunettia työllistää Vianellon täti, joka on hurahtanut horoskooppeihin ja alkanut nostella suuria summia perheyhtiön tililtä.
Klassinen poliisidekkari Leonin tyyliin on siis luvassa, kun tarttuu Uskon asiaan. Pidin tästä erityisen paljon, koska luin sitä juuri kun Suomeakin koetteli kunnon helleaalto ja tuntui ettei viileää paikkaa löytynyt mistään. Pystyin siis niin samastumaan Brunettin tuntemuksiin helteestä. Helteen kuvaus sopi siis vallitsevaan säätilaan kuin nenä päähän, ja itsekin aloin haaveilla matkasta (paitsi Venetsiaan myös) Italian vuoristoon.
Matkakuumeelta ei tosin Brunetti-kirjoja lukiessa ikinä voi välttyä, niin ihanasti Leon kuvaa aina Venetsiaa ja etenkin italialaista perhe-elämää ja ruokaa. Taas oli monta kertaa vesi kielellä Leonin kuvatessa Brunettin aterioita tai Paola-äidin perheelleen laittamia matkaeväitä. Paola muutenkin ihastutti tässä romaanissa, hän on englantilaiseen kirjallisuuteen perehtynyt opettaja yliopistolla, ja Paolan kirjojen pakkaaminen lomamatkaa varten on huvittavan tutun oloista! Tämä katkelma on aivan mahtava:
"Koko perhe oli alkanut pakata loman varalle. Paola kasasi piirongin päälle kirjapinon, jonka koostumus muuttui päivittäin sen mukaan mitä kirjoja hän harkitsi tulevan lukukauden brittiläistä romaania käsittelevälle luentokurssilleen. Brunetti tutki iltaisin kirjojejn nimiä ja joutui siten osallistumaan käynnissä olevaan kamppailuun: Turhuuden turuilla menetti paikkansa Suurille odotuksille, vaihto jota Brunetti jäi pohtimaan. Anarkistit piti pintansa kolme päivää, mutta hävisi sitten Pimeyden sydämelle, vaikka Brunettista ero oli minimaalinen. Päivää myöhemmin Barchester Towers vei voiton Middlemarchista, todistuksena siitä että painorajoitus oli voimassa. Ylpeys ja ennakkoluulo ilmaantui pinoon ensimmäisenä iltana ja piti pintansa."
Toki Uskon asia on ennen kaikkea dekkari, mutta tässä kirjassa murhajuttu tuntuu hieman toissijaiselta ja väliin melkein tylsältäkin. En oikein tempautunut tutkintaan mukaan, vaan kaikki muu romaanissa kiehtoi enemmän. Mielestäni Vianellon tädin käyttäytyminen ja siitä käynnistyvä pieni tutkintalinja on huomattavasti mielenkiintoisempi osuus, vaikkakaan senkään lopputulos ei ole mitenkään erityisen nokkela. Mitään kovin mullistavaa ei siis ole luvassa, mutta Brunettin ystäville tämä on oikein mainiota, tuttua ja turvallista luettavaa. Jos ehdin, niin tartun loppukesästä vielä johonkin toiseenkin Leonin dekkariin.
Helmet-lukuhaasteessa Uskon asia sopii mm. kohtiin 14. kirja on osa kirjasarjaa, 21. kirja liittyy johonkin vuodenaikaan, 23. kirja jota luet ulkona, 31. jännityskirja tai dekkari, 37. kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa, 41. kirjassa matkustetaan junalla ja 46. kirjassa syödään herkkuja.
Donna Leon: Uskon asia. Otava 2012. 283 sivua. Suomentanut: Kristiina Rikman. Alkuteos: A Question of Belief. 2010.
Kommentit
Lähetä kommentti