En ole pitkään aikaan lukenut Haruki Murakamia, vaikka tuo japanilaiskirjailija on yksi suosikeistani. Olikin mukavaa lukea Murakamia pitkästä aikaa ja varsinkin tällaisessa vähän kevyemmässä muodossa – Miehiä ilman naisia on nimittäin suht lyhyt novellikokoelma, jonka novellit kuitenkin johdattelevat Murakamille tyypillisiin aiheisiin ja teemoihin.
Pitkästä ja runsaasta tyylistä tunnettu Murakami toimii oikein hyvin siis myös novelleissa, joissa toki on hänelle tyypillistä tunnelmaa. Näissä romaaneissa pääosissa ovat nuoret miehet, jotka etsivät itseään (Tokiossa, väliin muuallakin). Toisinaan mukana on myös naishahmoja, välillä ei, mutta yhtä kaikki naiset ovat jättäneet oman leimansa miehiin.
Kuten aina Murakamilla, on musiikki myös yhdessä pääosassa. Ensimmäiset kaksi novellia ovat nimiä myöden täyttä Beatlesia (Drive my car & Yesterday), mutta muissakin novelleissa musiikilla on oma sijansa. Drive my car -novellissa päähenkilö on miespuolinen näyttelijä, jonka vaimo on kuollut. Hänellä on uusi, nuori naiskuljettaja, joka vie häntä teatterille iltaisin. Yesterdayssa taas kuvataan päähenkilön omituista ystävää Kitarua. Kino-tarinassa päähenkilö (Kino) pyörittää pientä baaria, jossa hän soittaa vanhoja jazz-levyjään.
Mitä olisi myöskään Murakami ilman pieniä kafkamaisia fiiliksiä, fantasiaa ja maagista realismia. Kaikissa novelleissa ei ole kummallisuuksia, mutta outoja asioita tapahtuu. Ensimmäiset pari novellia ovat vielä enemmän realistisen maailman piirissä, mutta esimerkiksi Kino joutuu jättämään lopulta baarinsa, kun sen pihalle alkaa tupsahdella käärmeitä ja eräs kanta-asiakas kehottaa häntä lähtemään kauas pois. Kafkaan on toki suorempikin viittaus nimittäin novellissa Rakastunut Samsa, joka kertoo Gregory Samsasta. Kafkan Muodonmuutos-novellissa Gregory Samsa -niminen kauppamies muuttuu yön aikana hyönteiseksi. Murakamin Samsa on sen sijaan muuttunut yön aikana ihmiseksi ja herää kummastuneena vuoteestaan Prahassa. Ilman Kafkan kontekstia novelli on varmasti aika järjetön, ja on se sitä alkutekstin lukeneellekin.
Yksinäisyys ja oman identiteetin etsiminen ovat näissä novelleissa myös tärkeitä, ja korostuvat etenkin viimeisessä novellissa eli niminovellissa Miehiä ilman naisia. Siinä avioliitossa oleva mies saa keskellä yötä puhelun, jossa kerrotaan hänen entisen tyttöystävänsä kuolemasta. Yhtäkkiä hän ajattelee olevansa toiseksi yksinäisin mies maailmassa. Viimeinen novelli kietoo kokoelman teemat hyvin yhteen murakamimaisella tavalla. Kokonaisuudessaan pidin siis näistä novelleista, ne olivat sopivaa nopeaa kesäistä luettavaa Murakamilta. Syksyllä sitten taas ehkä jonkin Murakamin romaanin pariin. Siihen tosin vaaditaan aina enemmän aikaa ja syventymistä, esimerkiksi yöpöydälläni odottelevassa romaanissa Tanssi, tanssi, tanssi on yli 500 sivua.
Helmet-lukuhaasteessa novellikokoelma sopii kohtiin 4. joku kertoo kirjassa omista muistoistaan, 23. kirja jota luet ulkona, 29. kirjan henkilön elämä muuttuu, 32. kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa ja 39. kirjassa kuunnellaan musiikkia.
Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia. Tammi 2016. 276 sivua. Suomentanut: Juha Mylläri. Alkuteos: Onna no inai otokotachi. 2014.
Kommentit
Lähetä kommentti