Siirry pääsisältöön

Jojo Moyes: Tähtien antaja


Jojo Moyesin Tähtien antaja oli ihana paluu suosikkikirjailijani pariin. Moyesilta viimeiseksi suomennettu Yömusiikkia, josta vastikään kirjoitin, ei mielestäni kuulunut tuotannon parhaimmistoon, mutta Tähtien antaja taas oli ehtaa Moyesia. Rakkautta, surua ja ystävyyttä kiedottuna kauniisti kirjoitettuun historialliseen pakettiin.

Tähtien antaja sijoittuu 1930-luvun Kentuckyyn. Englantilainen Alice on mennyt naimisiin amerikkalaisen Bennett Van Cleven kanssa, mutta avioliitto ei olekaan yhtä auvoinen, mitä hän oli odottanut. Pariskunta asuu samassa talossa Bennettin isän herra Van Cleven kanssa, joka ei jätä parille yhtään kahdenkeskistä hetkeä. Alice tuntee olonsa yksinäiseksi ja tukahdetuksi. Lähtö Englannista ei enää tunnukaan yhtä hyvältä idealta kuin aluksi, kun mielikuvat Amerikassa koittavasta vapaudesta eivät vastaa todellisuutta.

Alice saa kuitenkin uuden alun, kun kylän kirjastoon etsitään ratsastavia kirjastonhoitajia viemään kirjoja myös syrjäkylille ja vuorille. Alice ryhtyy ratsastamaan kirjastonhoitajan tehtävissä yhdessä tuliluontoisen Margeryn, Izzyn ja Bethin kanssa. Tietenkään ratsastavan kirjastonhoitajan työ ei ole alkuun aivan helppoa, kun asukkaille pitää lähes tyrkyttää luettavaa, mutta lopulta kirjastonhoitajat näkevät työnsä tuloksen ja hedelmän, kun heitä aletaan odottaa vuoristossa.

Moyes kuvaa kauniilla tavalla Kentuckyn villiä luontoa ja vuoriston maisemia kirjastonhoitajien ratsastuksilla. Tekstistä kuultaa läpi rakkaus hevosiin. Itsenäisen Margeryn hahmossa kiteytyy modernin naisen muotokuva, naisen, joka uhkaa normeja eikä halua noudattaa yhteiskunnan sääntöjä. Kirjastonhoitajia kuvataan varsin valloittavalla tavalla ja tuntuu uskomattomalta ajatella, että tarina perustuu oikeaan ammattiryhmään, joka on todella ollut olemassa 30-luvun Amerikassa. 

Mieleeni tuli hämmentävästi Delia Owensin Suon villi laulu. Se on todella erilainen romaani kuin Tähtien antaja, mutta sekin kuvaa Amerikan villiä luontoa, rakkautta kirjoihin ja lukemiseen sekä hahmoa, joka etsii omaa paikkaansa maailmassa. Kenties myös oikeudenkäynnin kuvaukset romaanien loppupuoliskoilla muistuttivat hieman toisiaan, vaikkakaan kummassakaan romaanissa ne eivät kuuluneet suosikkikohtiini.

Tähtien antaja kertoo yksinäisyydestä, sekä Alicen että monen muun, mutta se kertoo myös ennen kaikkea ystävyyden todellisesta voimasta, jopa enemmän kuin rakkaudesta. Alice, Margery, Izzy, Beth ja Sophia hitsautuvat todelliseksi kirjastotiimiksi, joka pitää ystävien puolta myös haastavissa tilanteissa. Romaani kehottaa kurkottamaan tähtiin, myös silloin kun ne eivät välttämättä ole näkyvissä taivaalla. 

Helmet-lukuhaasteessa Tähtien antaja sopii kohtiin 3. historiallinen romaani, 6. kirja kertoo rakkaudesta, 20. kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen, 29. kirjan henkilön elämä muuttuu ja 37. kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa.

Jojo Moyes: Tähtien antaja. Gummerus 2020. Suomentanut: Heli Naski. 448 sivua. Alkuteos: The Giver of Stars. 2019.

Kommentit

Lähetä kommentti