Siirry pääsisältöön

Jenny Colgan: Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua

Jenny Colganin Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua on ihana kesäkirja leppoisiin hetkiin merenrannalla. Helppoa luettavaa, josta tulee hyvälle mielelle.

Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua kertoo Polly Waterfordista, joka on juuri kokenut konkurssin ja eronnut puolisostaan. Hänellä ei ole varaa asua kaupungissa, joten hän päättää muuttaa suosiolla vähän kauemmas pohtimaan, mitä tekisi seuraavaksi. Hän löytää Cornwallista Mont Polbearnen, pienen vuorovesisaaren. Saarelle pääsee mantereelta silloin, kun vuorovesi ei ole täyttänyt pengertietä. Polly vuokraa pienen, rähjäisen asunnon merinäköalalla unohdetun leipomon yläkerrasta ja alkaa totutella elämään pienessä kylässä. 

Polly huomaa enemmän kuin pian, ettei koko kylä suinkaan ota häntä avosylin vastaan. Hän törmää ystävällisiin kalastajiin, etunenässä laivan kapteeniin Tarnieen sekä hunajaa myyvään mehiläistarhuri Huckleen, joka on myös saarella paikkailemassa Amerikassa särkynyttä sydäntään. Pollyn vuokranantaja Gillian Manse sen sijaan kokee, että Polly yrittää hyppiä hänen varpailleen alkaessaan leipoa omaa leipää. Gillian nimittäin pitää saaren ainoaa leipomoa. Polly kuitenkin saa oman sivutoimipisteensä kannattamaan ja ryhtyy päätoimiseksi leipuriksi.

Mitään kovin uutta, erilaista tai mullistavaa Colgan ei tarjoile vaan ainoastaan oikein mainion romaanin omassa hyvän mielen genressään. Colganin kirjat ovat myös keskenään hämmentävän samanlaisia. Kirjoitimme Hannan kanssa viime vuoden lopulla Colganin romaanista Uusia lukuja ja onnellisia loppuja, jonka kuuntelimme samaan aikaan äänikirjana. Myös tuo romaani kertoi irtiotosta ja lähdöstä aivan toisiin ympyröihin, kun kotona asiat olivat menneet pieleen. Samoin olivat mukana kaksi kiinnostavaa miestä, aina uskollinen ystävä kotipuolesta ja uusi ura. 

Toisaalta tällaiseen haaveiluun ja irtiottoon on ihan mukavaa uppoutua. Tuntuu ihanalta lukea siitä, miten joku löytää oman harrastuksensa kautta kutsumuksensa kuten Polly leipomisesta. Kirjaa lukiessa alkaa tehdä myös mieli tuoretta leipää. Olisin mielelläni kokeillutkin leipomista, sillä kirjan lopussa on muutama kivan kuuloinen ohje, mutta hellesäällä ei tehnyt mieli lämmittää uunia. Eli reseptit menevät kokeiluun vasta vähän syksymmällä. Leipomisen lisäksi Colganin miljöön kuvaus on vertaansa vailla – tässä romaanissa hän kuvailee todella kauniisti Cornwallia ja etenkin merta. Lukiessa voi todella päästä tuohon kauniiseen merenrantakylään, tuntea suolaisen meriveden tuoksun, kuulla aaltojen lyövän rantaan ja lokkien (tai lunnien?) äänet taivaalla. Pollylla onkin leipomossaan apurina lunni nimeltään Niilo, mikä tietysti vähän hämmentää. Miten hän onnistuu kesyttämään lunninpoikasen lemmikiksi ja miten ihmeessä merilintu voi pokkuroida pitkin leipomoa, jossa tehdään leipää myytäväksi? Niin tai näin, on Niilo-lunni kuitenkin varsin hauska lisä romaaniin.

Helmet-lukuhaasteessa romaani sopii kohtiin 6. kirja kertoo rakkaudesta, 14. kirja on osa kirjasarjaa, 29. kirjan henkilön elämä muuttuu, 33. kirjassa opetetaan jokin taito, 34. kirjassa tarkkaillaan luontoa, 37. kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa, 44. kirjassa on reseptejä, 46. kirjassa syödään herkkuja ja 49. kirja on julkaistu vuonna 2021. 

Jenny Colgan: Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua. Gummerus 2021. 406 sivua. Suomentanut: Paula Takio. Alkuteos: The Little Beach Street Bakery. 2014.

Kommentit