Kersti Juva: Tolkienin tulkkina

 

 

Kirjassaan Tolkienin tulkkina Kersti Juva avaa muistojaan, kokemuksiaan ja käännöskäytäntöjään Tarun Sormusten herrasta suomentamisesta. Kirja on herkkua kaikille, jotka nauttivat kielten monimutkaisuuksien ja nyanssien analysoinnista – sitäkin enemmän, jos on Tolkien-fani. Sain kirjan lainaksi jo aikaa sitten, mutta olen viivytellyt sen aloittamisessa – ja tänä vuonna tuleekin 50 vuotta Sormusten herran suomentamisesta, joten mikäs sen parempi vuosi sen lukemiseen.

Tolkienin tulkkina jakautuu pääasiassa neljään osaan, joista ensimmäisessä ”Moselviiniä kuparipannussa” Juva kertoilee ja muistelee käännöstyötään sekä siihen johtaneita vaiheita. Hän oli vasta opiskelija – vai oliko hän juuri valmistunut yliopiston penkiltä, sitä en nyt muista, kun nautiskelin kirjasta hissukseen ja aloituksesta on jo kulunut jokunen kuukausi.

Joka tapauksessa Juva oli nuori ja aloitteleva kääntäjä saadessaan Sormusten herran työpöydälleen, eikä kukaan arvannut, millainen merkitys tällä työllä tulisi olemaan ja miten pitkälle se kantaisi. Tämä osuus on mielestäni kenties kirjan epäkiinnostavin, sillä en ole elämäkertojen ystävä, mutta en voi siltikään kuin ihailla Juvan työuraa ja sen valtavan hienoa aloitusta.

Kielestä toiseen

Toisessa osassa ”Mestari ja kisälli” Juva käy läpi yleisiä asioita kääntämisestä, kuten merkityksen ja luontevuuden tavoittamista toisella kielellä, käännösmatkalla sattuneita huteja sekä muita kielioppiasioita. Osan nimi tulee siitä, että Juva käy esimerkein läpi erilaisia kieliseikkoja tarjoilemalla lukijalle alkuperäistekstin näytteen, oman käännöksensä ja opastajansa kääntäjäkonkari Eila Pennasen muutosehdotukset.

Näiden turvin Juva erittelee kääntämistä ja tehtyjä valintoja. Tämä on varsin kiinnostava osuus, jos on kiinnostunut kielistä: mikä on alkuperäinen merkitys, miten se on tulkittu sekä miten se on tuotu suomen kielelle osuvaan muotoon eri vaiheiden kautta. Tässä mielessä Tolkienin tulkkina voisi olla mielestäni tukea jopa kääntäjäopiskelijoiden opintoja.

Kolmannessa osassa ”Hupaisat hobitit, uljaat haltiat ja omalaatuinen Keski-Maa” Juva käsittelee erilaisia rekistereitä ja tyylejä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että alkukielen perusteella hän määrittelee Keski-Maan eri kansoille ja hahmoille sopivan puhetyylin. Tämä vaatii erinomaista alkukielen hallintaa, sillä pitää osata tunnistaa, milloin puhutaan kaupunkislangilla (esim. örkkien puhetyyli suomeksi jäljittelee stadin slangia), milloin murteellista puhekieltä (esim. hobitit) ja milloin ylevää hienoa kieltä (haltiat).

Erityisen kiinnostavaa on, että Juva kertoo esimerkiksi Frodon puhuvan puhekielisesti mutta myös ylevämmin esimerkiksi haltioiden kanssa. Pakko myöntää, että en tiedä, olisinko itse tullut miettineeksi moista, vaikka englantia hyvin taidankin. Toisen osan tavoin myös tämä on varsin kiehtovaa luettavaa.

Tarut nimien taustalla

Neljännessä osassa ”Aarnilasta Äkkiliekin taisteluun” Juva kertoo pääasiassa taustoja eri nimien takana – sillä erilaisia poikkeuksellisia ja käännettäviä nimiä fantasiakirjallisuuden uranuurtajassa nimittäin riittää. Tämä ei ollut aivan yhä kiinnostava osuus kuin kaksi edellistä, mutta en voinut kuin huuli pyöreänä ihastella sitä, miten aivan mahtavan nokkelia käännöksiä Juva on keksinyt.

Monissa nimissä esiintyy alkusointu, johon Juva on varsin kiintynyt – kuten minäkin. Esimerkkinä ihanan kekseliäästä ja alkusointuisesta käännöksestä on ”Litiluhta”, joka oli alkukielellä ”Wetwang”. Märkää tarkoittavan sanan ”wet” kääntäminen mielleyhtymällä ”liti” (litimärkä) on mahtava – vaikkakin tosin eikä Juvan itsensä vaan Reima Saarenoksan keksintö. Mutta samanlaisia nokkeluuksia on tämä kirjan selkeästi pisin osuus pullollaan.

Kirja kääntäjiksi opiskeleville tai siitä haaveileville

Kaikkiaan Juvan teos on ihanan valaisevaa luettavaa ja sytytti uudelleen nuoruudenunelmani ryhtyä isona kirjojen kääntäjäksi. Viestinnän töissä tulen toki kääntäneeksi jonkun verran ja olen tehnyt myös käännösten parissa töitä, kun olin kustantamossa harjoittelussa – mutta kielet ovat aina olleet vahvuuteni ja erityinen kiinnostuksenkohde, jolle ei tuppaa työelämän melskeessä enää riittää aikaa. Kieltä kun pitäisi osata niin valtavan hyvin, jotta sitä voisi kuvitella kääntävänsä ammattimaisesti, ja tällä hetkellä muut kielet kuin englanti ovat niin ruosteessa, että vaikea kuvitellakaan – puhumattakaan, että opiskelisi lisää kieliä, mikä olisi ihanaa. Mutta ehkä joskus vielä.

Juva onnistuu teoksellaan paitsi valottamaan kiehtovan fantasiamaailman tekstuaalista karttaa ja innostamaan kaikkia kielistä kiinnostuneita myös osoittamaan, että kääntäjän työ ei ole mikään ihan helppo nakki. On yksi asia kääntää lause suoraan, toinen asia tehdä siitä luontevaa suomea ilman anglismeja ja vielä kolmas tehdä siitä miellyttävää luettavaa. Tarkoitus onkin kääntää merkityksiä eikä kääntää sanasta sanaan, mikä tuppaa olemaan varmaan monen ei-ammattilaiskääntäjän lähestyminen.

Viihdyin siis Tolkienin tulkkina seurassa kaikkinensa, mutta se ei ole nopeasti hotkittava teos vaan vaatii aikaa. Vaikka kiehtova aihe innostaisikin ahmimaan, huomasin että monesti asiat vaativat vähän sulattelua. Tämä on kirja kaikille kääntämisestä ja kielistä kiinnostuneille mutta myös Tolkien-faneille – jos ei nyt aivan kielen nippeleitä kavahda.

Kersti Juva: Tolkkienin tulkkina. Tarina Sormusten Herran suomentamisesta. SKS Kirjat 2021. 232 sivua.

Lukuhaasteessa Tolkienin tulkkina sopii kohtiin 32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet; 35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua; 42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa; 44. Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et lue yleensä ja 45. Kirja sopii haastekohtaan, johon olet jo lukenut kirjan.