Viivytään vielä hetki Helsingin kirjamessujen 2023 tunnelmissa

Helsingin kirjamessut on taas tälle vuodelle vietetty ja nautimme Messukeskuksen hulinasta monena päivänä. Alla hieman lisää tunnelmiamme messuilta: kirjakeskusteluja, löytöjä ja kohtaamisia. Kiitos taas Helsingin kirjamessut ja ensi vuoteen!

Somevaikuttajan passit messuille saimme jälleen Helsingin kirjamessuilta ja Messukeskukselta, kiitos!

ELINAN MESSUFIILIKSET 2023:

Tänä vuonna ehdin messuille kahtena päivänä. Perjantaina kävin messuilla kahdeksan kuukauden ikäisen tyttäreni kanssa, joten esimerkiksi kirjakeskusteluja ei perjantaina tullut seurattua lainkaan. Myös kirjaostoksista puolet olivat tänä vuonna vauvalle ja puolet itselle. Vauvalle löytyikin kivoja kirjoja edullisesti messuilta: oli niin jännittäviä luukkukirjoja kuin hauskoja ääninappikirjojakin, joista vauva pitää kovasti, vaikkei vielä monestikaan jaksa pitkään keskittyä kirjan kuunteluun.

 

Messujen lastenalue ei tosin sinänsä tarjonnut näin pienelle lapselle oikein mitään, isommille oli ehkä enemmän tekemistä. Pikkuinen onneksi viihtyi vaunuissakin melko pitkän ajan: ensin päiväunilla ja sitten ihmetellen vilinää. Toinen miinus tulee valitettavasti Messukeskuksen lastenhoitohuoneelle: sen kummallinen sijainti pienten portaiden alapäässä ihmetytti, eikö tosiaan koko valtavasta Messukeskuksesta olisi löytynyt esteetöntä tilaa vaunujen kanssa kulkeville? Itse lastenhoitohuone oli tosin hyvin varusteltu sitten kun sinne pääsi. Messut sujuivatkin lopulta kivasti myös pienemmän seuralaisen kanssa.

Toinen messupäiväni oli sunnuntai, jolloin jätin lapsen isänsä kanssa ja pääsin messuille pariksi tunniksi yksinään – ihanaa omaa aikaa! Ehdin kierrellä muutaman tunnin heti messujen auetessa ja löysinkin yhden puuttuvan Agatha Christien vielä antikvariaattipuolelta ja lisäksi lapselle taas muutaman kivan kirjan. Ehdimme Hannankin kanssa sunnuntaina nähdä pikaisesti ja kävimme myös ruoka- ja viinimessujen puolella. Sieltä mukaan tarttui ihanaa Tallipihan suklaapuodin suklaata! Se ehtikin jo loppua messulöytöjen lukemisen lomassa. Kirjakeskustelujen kuuntelulle ei tänä vuonna messuilla oikein ollut aikaa, vaikka monia kiinnostavia keskusteluja siellä olisikin ollut. Onneksi osa keskusteluista on tallenteina ja niiden katseluaikaa on vuoden loppuun asti!

HANNAN MESSUFIILIKSET 2023:

 

Kävin messuilla perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Perjantai-ilta meni tavalliseen tapaan messufiilikseen totuttaumisessa, tarjonnan katsastamisessa ja antikvariaattien koluamisessa.  Lauantai oli sosiaalinen päivä, sillä mukana messuilla oli puolisoni ja seuraan liittyi eräs kaverini ja myöhemmin myös toinen. Sunnuntaina tosiaan treffasin Elinaa, kuljeskelin vähän kuuntelemassa ja tein vielä viime hetken ostoksia.

 

Tässä muutamat opetukset ja fiilikset, joita messuilta jäi päällimmäisenä mieleen.

1) Tasapainoilua intoilun ja ekoilun välillä

Kirjoittelinkin messujen aikaan somen puolella siitä, miten kirjojen ostamisesta messuilla tulee kahtalaisesti fiilikset: Sitä innostuu niin monesta, että haluaisi ottaa mukaan kirjoja enemmän kuin omat hyllyt ja lompakko kestäisi. Samalla vähän ahdistaa se, että kirjamessutkin on yhdenlainen kulutusjuhla. Tosin on sitä aika paljon huonompiakin asioita, joihin hiili- ja luontojalanjälkeään kuluttaa, joten näen kirjat lopulta nettopositiivisina asioina: ne tuovat maailmaan enemmän hyvää kuin mitä ne kuluttavat resursseja.

 

Kritisoin toisaalta kyllä nykymaailman menoa siinä, että uutta kirjaa syydetään pihalle niin paljon, että viiden vuoden takaiset kirjat unohtuvat, edellisvuoden Finlandia-voittaja voi olla alelaarissa ja vain aniharvat klassikot pysyvät ihmisten lukulistoilla - jos sitäkään. Tästä olikin vähän kritiikkiä myös Kissassa, joka suojeli kirjoja, jonka luin keväällä.

2) Ei kannata puntaroida kuitenkaan liiaksi

Antikvariaattiselta puolelta meinasi tarttua perjantaina monta fantasia- ja scifiklassikkoa mutta ei lopulta yhtäkään, ja lauantaina ne olivat jo päätyneet parempiin ostoskasseihin. Niin oli myös Atwoodin Herran tarhurit, jonka ostopäätöstä olin sulatellut yön yli ja siinä välissä joku ehti ensin.

 

Kalpaten meinasi käydä uutuuskirjoista myös Chi Zijianin Puolikuun kanssa, jota lähdin ostamaan lauantain päätteeksi mutta joka oli ehtinyt loppua jahkailuni aikana. Onneksi sitä tuli sunnuntaina lisää! Kaikkiaan tämä oli hyvä opetus siitä, että ei pidä liikaa jäädä puntaroimaan, kun lopulta voi olla liian myöhäistä. 😄 Lopulta ostoksiin päätyivät seuraavat kirjat.

3) Kirjasome näkyy ja voisi näkyä enemmänkin

 Kirjasomella oli tänä vuonna selkeästi näkyvämpi paikka messuilla: oli kuvauspaikkaa, kohtaamispaikkaa ja jopa lava, jossa oli paljon keskusteluja - ja kirjagrammaajia puhujina. Näin esimerkiksi keskustelussa kirjagramin merkityksestä kirjailijoille. Siinä luodattiin tosin ehkä enemmän kirjasomea ja yhteisöllisyyttä kuin kirjailijoita, mutta esiin nousi kiinnostavia näkemyksiä siitä, miten jotkut kirjagrammaajat joko havittelevat tai ovat päätyneet kirjailijoiksi - tai sitten päinvastoin kirjailijat vaikuttavat kirjagrammaajina.

 

Kirjasomella on siis eittämättä jo vakiintunut vaikuttajarooli siinä, mitä ihmiset saattavat lopulta lukujonoonsa valita. Sen takia kirjasome voisi olla messuilla ehkä myös näkyvämmin esillä - ei siellä aivan messuhallin perällä. Tästä syystä somettajilla on myös vastuu tuoda rehellinen arvionsa kirjasta esiin, vaikka se välillä vaikealta tuntuukin - etenkin, jos kyseessä on kustantamolta saatu arvostelukappale.

4) Laaja-alainen lukeminen on ensiarvoisen tärkeää

Kaikki lukijuutta ja lukemista koskevat keskustelut kiinnostavat aina, mutta nykyaikana, jolloin lukeminen vähenee, keskittymisvaikeudet jylläävät ja ajasta on puute, aihe tuntui näkyvän messuillakin. Messuilla muutos- ja viestintätoimisto Ellun Kanoista tunnettu Kirsi Piha kertoi teoksestaan Levoton lukija ja samalla hän toi esiin tärkeän pointin: myös bisnesmaailmassa olisi hyvä lukea välillä fiktiota. Fakta nimittäin tuntuu saavan osakseen yhä suurempaa arvostusta eikä fiktion arvoa nähdä, kun ihmisellä on vain rajallinen aika kuluttaa lukemiseen - ja sillon halutaan "sivistää" itseään. Fiktio kuitenkin avaa maailmaa ja tarjoaa väylän keskustella ja ymmärtää muita ihan eri tavalla.

Klassikolla päähän -keskustelussa luodattiin puolestaan sitä, miten on niin paljon helpompi tarttua ns. hömppäkirjaan kuin vaikeaksi tituleerattuun klassikkoon. Hömppä tuo välittömän ilon (instan gratification) siinä, missä vaikeammat kirjat palkisevat pitkän ajan kuluessa. Tämä on varsinainen someajan kirjous, ja huuri tästä syystä yritän välillä lukea haastavampiakin kirjoja - se on hyvä tapa haastaa ajatteluaan. 

5) Representaatioita tarvitaan taidemuotoon katsomatta

Luin Aleksandr Manzosin Pelatun elämän juuri äskettäin, ja hän puhui kirjastaan myös messuilla. Pelattu elämä on Manzosin omakohtainen luotaus siitä, miten pelit ovat muovanneet hänen identiteettiään. Ne ovat tarjonneet itsetutkiskelun mahdollisuuksia ja yllättäviäkin representaatioita, joista saada tarttumapintaa omaan itseen.

Children's Literature as a Driver of Social Change -keskustelussa korostettiin, miten tärkeää on, että lastenkirjallisuudessa on Suomessakin tarjolla erilaisia representaatioita. Perheen ja myös lapsen mallit ovat Suomessa hyvin yhdennäköisiä, vaikka lapsia on erilaisista taustoista ja perheistä.

 

 

Muitakin keskusteluja kuuntelin, mutta tässä muutamia nostoja. Ja paljon jäi kuuntelematta - onneksi tarjolla on tosiaan tallenteita vielä vuoden loppuun saakka!